Posts Tagged ‘sosiaalisuus’

h1

Kauhukakaroillakin on oikeus olla olemassa

marraskuu 4, 2011

Iltapäivälehdissä rakennetaan taas keinotekoista kohua. Siis voi kauheeta, sitä on ihan pelkästään aikuisille tarkoitettuja ravintoloita! Ja hotellejakin, ja lentoyhtiöiden ykkösluokkia.

Onko joku oikeasti tuohtunut?

Ah, olisi se ihanaa olla kahdestaan sellaisessa lapsettomassa hotellissa. Jos matkustaisin koko sirkusseurueemme kanssa, osaisin kyllä varata huoneen perheellemme jostain ihan muualta, lapsiperheille erityisesti räätälöityjä ratkaisuja kun on niitäkin.

Toinen kestoaihe: Miksi siitä pitäisi loukkaantua, että joku haluaa pitää häänsä pelkästään aikuisten kesken?

Siinä ei ole mitään uutta, että maailma on täynnä pelkästään aikuisille tarkoitettuja asioita, eikä niissä kaikissa edes tarjota alkoholia. Erikseen lapsille tarkoitetuissakin tilaisuuksissa – siis vaikka lastenteatterissa – vanhempien soisi uskovan ikäsuosituksia.

En siis usko, että lasten tulisi päästä kaikkialle. Sen sijaan suutun nykyisin ihmisille, joiden mielestä lasten ei tulisi päästä mihinkään.

Tällaisten typerien mukakohujen perässä nimittäin niitäkin mielipiteitä aina lipuu esiin. Lapset metelöivät, sotkevat, vievät tilaa, se on väärin se! Vanhempien pitäisi ymmärtää pitää pilttinsä poissa esimerkiksi päivittäistavarakaupoista ja busseista, koska lapset ovat niin ärsyttäviä. Ainakaan ryhmissä lapset eivät saisi liikkua.

Vähät purnauksesta verkossa ja keskustelupalstoilla, mutta välillä sitä kohtaa törkeää tai suorastaan uhkaavaa käytöstä. Read the rest of this entry ?

Mainokset
h1

Säikytä naapurisi; sano päivää

elokuu 12, 2011

Äitiyslomalla jopa kaltaiseni sosiaalinen eläin elää jossain määrin eristyksissä omassa kuplassaan. Minulla on ystäviä, sukua, jokunen samassa elämäntilanteessa oleva kaverikin. Asun Helsingissä, joka tarjoaa  paljon tekemistä ja tiloja lapsiperheille. Olen tyyppiä, joka juttelee tuntemattomille hiekkalaatikon reunalla. Roikun verkossa juoruamassa.

Silti menee päiviä, jolloin ei puhu kenenkään muun yli k0lmivuotiaan kuin kaupan kassan ja puolison kanssa. Read the rest of this entry ?

h1

links for 2009-09-10

syyskuu 10, 2009
h1

Syksyt ovat alkuja, paitsi silloin kun ne eivät ole

elokuu 20, 2009

Syksyt ovat parhaita vuodenaikoja aloittaa jotain, kirpeitä, energisiä . Olen syysihminen. Syksyisin saan jotain aikaan, talveksi vaivun miltei horrokseen, keväisin ylisuoritan ja säntäilen, kesät sujahtavat ohi liian nopeaan. Osansa on varmaan opettajan kakaraksi syntymisellä. Opin, että syksyt ovat alkuja jo paljon ennen omia kouluvuosiani.

Tajusin tässä, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilassa, jossa syksy ei aloita mitään automaattisesti, ei edes töitä loman jälkeen, ei enää paluuta yliopistoon töiden jälkeen. Sisäinen kelloni sanoo silti, että jotain pitäisi muka tehdä. Read the rest of this entry ?

h1

Suorita: äitiys

kesäkuu 24, 2009

Siskot, mikä meitä oikein vaivaa?

Lyhyessä ajassa olen oppinut, että vanhemmuuteen todellakin liittyy jatkuva tunne omasta riittämättömyydestä. Näin siis siitä huolimatta, että lapsemme on edelleen siinä vaiheessa, jossa mistään varsinaisesta kasvatuksesta ei voi vielä puhuakaan. Alle kahden kuukauden iässä kyse on puhtaasti perustarpeista, joihin lasken ravinnon, unen ja puhtauden lisäksi hellyyden ja vuorovaikutuksen opettelun. Vauvalla on kaikki periaatteessa hyvin, mutta silti välillä iskee syyllisyys. Teenkö tarpeeksi, teenkö jotain väärin?

Olettaisin, että tuntemukset ovat aika tavallisia tässä vaiheessa, kun pientä avutonta tosiaan joutuu valvomaan 24/7. Pitäisi olla kiveä, että osaisi olla yhtään huolehtimatta. Jotain tällaista toki odotinkin. Senkin tiesin, että pitää varautua myös huonoihin neuvoihin, ulkopuolelta tuleviin paineisiin ja lapsivihamielisiin asenteisiin.

Sitä en kuitenkaan etukäteen tajunnut kuinka suuren osan niistä paineista aiheuttavat nuoret äidit toisilleen. Tuntuu, että mistä tahansa äitiyteen liittyvästä asiasta tulee herkästi uskonto, varsinkin kun liikutaan verkossa. Harhaoppiset sopii kivittää joukolla. Ja tässä puhutaan nyt nimenomaan äitiydestä, isyys ei tähän kuulu, koska siihen ei liitetä samanlaista pyhyyttä ja pahuutta.

Tämänhetkinen ideaalimalli tuntuu pitävän sisällään ainakin seuraavat asiat. Luomusynnytys. Täysimetys lapsen tahtiin. Perhepeti. Kantoliina. Itse tehdyt kestovaipat, tai huippuyksilöillä varhain opeteltu vaipattomuus vessahätäviestintä. Itse tehdyt soseet. Kotihoito mielellään kouluikään asti, koska päiväkodit ovat Natsi-Saksasta. Tiptop hoidettu koti ja oma julkisivu.

Osaa näistä pidän erinomaisina ideoina, osaa yritän itse toteuttaa vaihtelevalla menestyksellä. Silti kuvittelisin, että toisinkin toimimalla pystyy kasvattamaan ihan tervepäisiä lapsia.

Otetaan nyt vaikka se kaikkein ilmeisin, rintaruokinta. Juu, kyllä, epäilemättä rintamaito on parasta ravintoa pienelle ja lapsentahtisuus paljon kellon tuijottelua terveempi idea. Ja kyllä, äidit tarvitsevat tässä tukea, jos ongelmia tulee, ja niitähän tulee meistä monelle. En näistä syistä  tai omasta täysimetyksestäni huolimatta käsitä, miksi imetyksestä on tehty niin valtavan iso asia, jossa naisen on mukamas pakko onnistua. Tuen varjolla tarjoillaan sitä syyllisyyttä; sanotaan esimerkiksi siihen tiettyyn äänensävyyn, että totta kai lapsen ruokkiminen on jokaisen perheen oma valinta, mutta. Ja neuvoksi pettymykseen ja epätoivoon, että yritä enemmän.

Loput listan kohdat varmaan aiheuttavat enemmän kiistaa kuin tämä. Ideaalimalliin tuskin pystyy kukaan, mutta jo vaatimusluettelona se on aika masentava, eikä minusta edes kuitenkaan tavoita oleellisia asioita. Jos suorittaa äitiyttä loputtomiin, niin mitenkähän sitä oikeastaan ehtii ja jaksaa olla oikeasti äiti? Siis esimerkiksi kuunnella lasta tai pitää tätä lähellä tai jutella tälle.

Ehkä eniten minua korpeaa se ihanteen pohjalla oleva ajatus, että äitiyden vuoksi pitäisi kokonaan luopua omasta minuudestaan. Kyllä, ainakin näin alkuvaiheessa lapsi todella vie suurimman osan valveillaoloajasta ja unistakin. Suurin osa muusta elämästä pitää siirtää syrjään hetkeksi.

Silti en hyväksy sitä, että pitäisi henkisesti siirtyä jonkinlaiseen umpinaiseen tilaan, jossa on tilaa vain itselle ja lapselle. Minä ainakin olen edelleen kiinnostunut ympäröivästä maailmankaikkeudesta. Vaikka omat aivoni ovatkin unenpuutteesta sulaneet, haluaisin pystyä edes pikkaisen esimerkiksi seuraamaan uutisia ja puhumaan ystävien kanssa muistakin kuin vauva-asioista. Vauvan päiväunien aikaan luen edelleen mieluummin romaania kuin Vauva-lehteä. Haluaisin edelleen esimerkiksi myös maailmanympärimatkalle, juoksemaan puolimaratonin ja poikien kanssa kaljalle. Näistä oikein mikään ei juuri nyt onnistu, tietenkään, mutten hyväksy sitä, että minun pitäisi muka lakata haluamastakin toteuttaakseni jonkun mielestä oikeanlaista äitiyttä.

h1

Toistaitoinen äiti kiittää osaavaa isää

Touko 29, 2009

Tänään kiitämme: puolisoa. Moitimme: Yhteiskuntaa noin yleensä.

Poikamme on nyt kolmiviikkoinen, ja sen vanhemmat edelleen aloittelijoita. Tai äiti ainakin. Isälle isänä oleminen näyttää olevan luontevaa, helppoakin. Osansa on silläkin, että imettämättömällä osapuolella on etuja puolellaan, niin kuin nyt se, että pääsee yksin ulos asunnosta ja välillä töihin lepäämään, ehjemmistä yöunista puhumattakaan. Silti, olen todella tyytyväinen siihen, että asun toisen aikuisen ihmisen kanssa, jolla on sekä sydän että aivot kohdallaan. Kun yritin sitä kiitellä, se sanoi, että tämähän on ihan normaalia. Niin pitäisikin toki olla.

Tätä taustaa vasten tuntuu koko ajan merkillisemmältä se, miten ympäröivä maailma suhtautuu isyyteen. Sitä ei nähdä melkein ollenkaan. Read the rest of this entry ?

h1

Terveisiä potkuhousupinojen keskeltä

maaliskuu 9, 2009

Pahoittelen, vauvahössötän vähän lisää. Mutta pitää kehua, että kovassa ja kylmässä maailmassa on yksi järjestelmä, jossa kierrätys toimii ilman erillistä organisointia tehokkaasti ja järkevästi ja pyyteettömästi.

Esikoisen laskettuun syntymäaikaan on pari kuukautta. Tähän mennessä meille on kertynyt noin kolme miljoonaa vauvanvaatetta ja -varustetta, vaikka emme ole itse ostaneet kuin muutaman välttämättömyyden. Pitänee tosin vielä ostaa muutama kaunis turhake ihan huvikseen. Tavarapaljouden ovat kuitenkin saaneet aikaan ystävät, jotka ovat lahjoittaneet ja lainanneet tarpeellisuuksia nopeammin kuin olen ehtinyt ajatella, että jotain ehkä tarvitsisi.

Ei, se ei tule minulle mitenkään yllätyksenä, että minulla on ihania ja lämpimiä ystäviä. Ja nutut ja potkuhousut ovat joka tapauksessa melko pieni asia verrattuna  tukeen ja neuvoihin ja rohkaisuun, jota ystäviltäni saan jatkuvasti. Kiitos siitä.

Olen kuitenkin ollut ymmärtävinäni, että näin tämä yleensäkin toimii. Että lapsiperheet ihan yleisesti siirtävät saamaansa hyvää eteenpäin. Siis sekä myyvät että antavat pois. Fiksuahan se onkin, jollei itse ole ihan suurperhettä perustamassa. Yksi tai kaksikaan lasta ei millään ehdi kuluttaa niitä pienimpiä vauvanvaatteitaan loppuun, yleensä. Tottahan ne on järkevintä kiertoon laittaa, ja niin tietysti mekin sitten taas vuorostamme aiomme tehdä.

Lähinnä mietin, että missähän muussa asiassa asiat toimivat näin hyvin melkein itsestään? Siis että ihmiset ovat aidosti epäitsekkäitä ja ekologisia ja käytännöllisiä yhtä aikaa, ja ihan ilman erillistä käskytystä jostain ylhäältä päin.

Miksihän kaikessa kulutuksessa ei toimita näin tolkullisesti?