Posts Tagged ‘arvio’

h1

Hyvän mielen elokuva slummista

maaliskuu 16, 2009

Olen alkanut taas harrastaa vanhaa vapaapäivähupiani, eli elokuvissa istumista silloin kun kaikki muut ovat töissä. Kolme leffaa putkeen on vielä ihan ok, kaksi ihanne, yhdestä jää vielä vähän nälkä. Teatterissa on päivällä harvemmassa ääneen mussuttavia idiootteja ja popcorninhajua. Saa keskittyä.

Seuraa toki joskus kaipaan, tai lähinnä sitä, että voisi sanoa jollekulle heti elokuvan jälkeen mitä pidin. Niin että blogi saa nyt alkaa korvaamaan tätä puutetta. Odotettavissa siis lähiaikoina: puolivillaisia miniarvosteluja, kiinnosti ketään eli ei.

Tämänpäiväinen elokuva oli Slummien miljonääri, joka on kyllä Oscarinsa ansainnut, vaikkei kyllä henkilökohtaisella listallani varmasti vuoden parhaaksi ylläkään. Elokuvan keskushahmo on siis 18-vuotias slummien kasvatti Jamal, joka on yhden kysymyksen päässä Haluatko miljonääriksi -kisan voitosta. Kun kyseessä on kerran oppimaton ja köyhä mies, Jamal kuljetetaan poliisiasemalle kidutettavaksi. Huijatahan sen nimittäin totta kai täytyy, ja poliisilla on konstinsa saada mies tunnustamaan. Tunnustuksen sijasta Jamalin vastauksista rakentuu hänen elämäntarinansa.

Elokuvassa on hyvä rytmi. Käsikirjoittaja selviytyy takautumien paljoudesta sortumatta turhaan kikkailuun. Henkilöhahmot tosin tuntuvat jäävän hieman yksiulotteisiksi; pahat ovat pahoja, hyvät hyviä, sankarin veli on ainoa missään määrin ristiriitainen hahmo.

Tähän on tosin syynsä. Slummien miljonäärin raivostuttavin ja viehättävin piirre on nimittäin siinä, että se on tyylipuhdas aikuisten satu. Hetkittäin vaikuttaa siltä, että elokuva olisi juuri esittämäisillään kovaakin yhteiskunnallista kritiikkiä, mutta niin pitkälle ei ikinä päästä. Karuja olosuhteita tai edes miljonäärikisan voittoa suuremmaksi nousee lopulta tuttu teema. Löytääkö poika lopulta kadottamansa tytön?

Vastauskin on tietysti etukäteen selvä, mutta ei se mitään. Danny Boyle on nimittäin onnistunut yhdessä asiassa. Slummien miljonäärin katsojalle jää maailmasta jollain tavalla lohdullinen olo. Oli elokuvan miljöö kuinka karu tahansa, päällimmäiseksi kuitenkin satuun sopiva opetus. Pahat saavat palkkansa, hyvät toisensa, vilpittömät ja rehelliset menestyvät ylivoimaisista olosuhteista huolimatta.

Mainokset
h1

Sauna jätti sittenkin kylmäksi

lokakuu 25, 2008

Pahoittelen, mutta olen ilonpilaaja, nipottaja ja pikkutarkka pirulainen.

Tämän ilmenee tavoilla, jotka tärvelevät kaiken huvin paitsi muilta, myös minulta itseltäni.

Esimerkiksi eilen kävimme puoliskon kanssa katsomassa kotimaisen kauhuelokuvan uutta toivoa eli AJ Annilan Saunaa. Puolisko oli vaikuttunut, minäkin yritin olla. On nimittäin ihan totta, että elokuva sisälsi yksittäisiä vaikuttavia kohtauksia, komeita maisemia, vakuuttavia näyttelijäsuorituksia. Suomessa ei kyllä tosiaankaan tehdä yhtään liikaa sellaista kauhuelokuvaa, jota ilkeää esitellä ulkomaillakin . Kun kyseessä on kaikista genreistä juuri kauhu, edes kliseiden viljely ei juuri haittaa.

Sanalla sanottuna, olisin periaatteessa voinut nojata taaksepäin ja nauttia.

Mutta kun ei. Minä en pysty keskittymään pelkästään niihin hyviin ja ehjiin ja vaikuttaviin kohtauksiin, kun niiden välissä tarjoillaan epäolennaisuuksia, onttoja repliikkejä, silkkaa kömpelyyttä. Minua alkavat ärsyttää käsikirjoituksen epäjohdonmukaisuudet ja lukuisat selittämättömiksi jääneet yksityiskohdat. Historiallinen epätarkkuuskin häiritsi. Jos elokuva on sijoittuvinaan 1500-luvulle, täyttä autenttisuutta ei voi taata. Silti turhan modernin oloiset silmälasit, betonia muistuttava rakennusmateriaali tai omituisen modernia puhetapaa käyttävät roolihahmot alkavat ärsyttää.

Puolisko kuunteli elokuvan jälkeen mutinaani kärsivällisesti, ja totesi sitten, että eräiden olisi ehkä hyvä muistaa katsovansa pelkkä elokuvaa – joka ei esimerkiksi pyrikään olemaan historiallisesti tarkka. Että pitäisi olla vähemmän ankara fiktiolle.

Enhän minä osaa. Valitan, mutta aion jatkaa menetyksekästä uraani turhantarkkana pilkunnussijana täälläkin. Ei kellään ole tarkoituskaan olla kivaa.