Archive for the ‘Yhteiskuntaluulojen maisteri’ Category

h1

Pullolapsi saa ruokansa sylissä

lokakuu 13, 2011

”Ajattelin jopa, että lapsi alkaa vihata minua, kun ei saa minun tuottamaani maitoa”, toteaa tämän aamun Hesarissa pienen vauvan äiti.

Kiitämme kanssasisaria. Hyvin olemme taas onnistuneet syyllistämään ja satuttamaan, ja ihan turhaan. Read the rest of this entry ?

Mainokset
h1

Slummeja syntyy huonoilla päätöksillä

joulukuu 5, 2009

Arvoisa kaupunginvaltuutettu,

Haluan vedota sinuun paitsi oman lähikirjastoni, myös muiden tärkeiden palvelujen puolesta.  Miksi Helsinki hakee säästöjä karsimalla nimenomaan lapsilta, nuorilta ja vanhuksilta?

Minusta on valheellista sanoa, että suunnitellussa lakkautuslistassa olisi kyse pelkästään ”seinistä säästämisestä”. Lähipalvelujen siirtäminen kauas tekee ne mahdottomiksi saavuttaa etenkin heille, jotka eivät pysty liikkumaan yksin pitkiä matkoja. Säästöt asettavat kaupunkilaiset eriarvoiseen asemaan nykyistä vahvemmin.

Paikallisen kirjaston, koulun tai nuorisotilan lopettaminen koskee pitkän päälle myös meitä työssäkäyviä  aikuisia, joilla on varaa ja keinoja kulkea kauemmas omilta nurkilta. Asuinalueet kurjistuvat palvelujen kadotessa ja paikalliset pienet yhteisöt katoavat.  Kirjastot ovat sivistyksemme perusyksiköitä, ja uusi uljas keskustakirjasto ei korvaa kokonaan pientä sivukirjastoa. Kaikissa lähiöissä tarvitaan kaupunkilaisten yhteisiä olohuoneita.

Kaikkein eniten huolissani olen tietenkin oman asuinalueeni  eli Koillis-Helsingin tilanteesta. Säästöohjelma koskettaisi täällä erittäin monia kouluja, mikä tuntuu käsittämättömältä, kun alueella on kuitenkin todella paljon lapsiperheitä. Koulujen seinistä säästäminen kostautuu viimeistään siinä vaiheessa, kun viime vuosina nousussa ollut syntyvyys alkaa näkyä oppilasmäärissä, ja siihenhän ei kovin montaa vuotta kulu.

Oma asuinalueeni Tapulikaupunki on jo ennestään järjettömän kaupunkisuunnittelun riemuvoitto.  Miellyttävien asuinalueiden ja puistojen keskelle on jotenkin onnistuttu rakentamaan ostoskeskus, jossa sosiaalisia ongelmia riittää.  Oma kaupunginosani kaipaisi pikemminkin enemmän yhteisiä tiloja kuin vähemmän. Pitäisi olla useampia paikkoja, joissa ihmiset voisivat luontevasti kohdata toisiaan iästä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta; elämää keskusaukiolle ja puistoihin, kahviloita, julkisia tiloja Itä-Helsingin Mellarin tyyliin.

Nyt meitä ollaan sen sijaan viemässä terveyskeskus ja kaksi lähintä kirjastoa.  Terveyskeskuksen muutto kirpaisisi varmaan kovimmin alueen ikäihmisiä ja neuvolan asiakkaita. Kirjastomme ovat tietenkin kaikkien käytössä, mutta ilmeisesti etenkin pienten koululaisten ja maahanmuuttajien suosiossa.

Minä ja puolisoni olemme molemmat muuttaneet Helsinkiin työn perässä. Yhdessä puolivuotiaan poikamme kanssa me olemme juuri sellainen tyypillinen, tavallinen lapsiperhe, joka maksaa kotikunnalleen säntillisesti veroja ja tarjoaa ammattitaitoaan. Me olemme juuri sitä joukkoa, jonka paosta ties mihin nurmijärviin oltiin vielä hetki sitten kovin huolissaan.  Aiemmin ajattelin, että olemme tulleet jäädäksemme, koska suuria asumiskustannuksia kompensoivat sentään hyvät palvelut. Nyt en ole asiasta varma. Jos me junantuomat veronmaksajat ehkä olemmekin tervetulleita, pieni paljasjalkainen helsinkiläisemme ei näköjään välttämättä ole.  Haluan, että lapseni kasvaa ympäristössä, jossa lapsia arvostetaan.

Toivoisin siksi, että sinä näkisit tätä päivää pidemmälle, ja äänestäisit lakkautuslistaa vastaan.

(Laitoin tämän tänään menemään kaikille Helsinkiläisille kaupunginvaltuutetuille, kun ottaa niin päähän tämä ehdotettu suunnitelma lakkauttaa kokonaan tai osittain lähipalveluita, siis kouluja, kirjastoja, liikuntapaikkoja, vanhusten palveluja, nuorisotaloja, leikkipuistoja ja terveyskeskuksia, yhteensä 80 paikkaa. Lyhytnäköistä säästämistä! Jos sinuakin ottaa päähän, kirjoita sinäkin. Kirjastojen puolesta on mielenosoitus ainakin 8.12. kello 15.45 osoitteessa Kalevankatu 6 ja hankkeelle on jo syntynyt oma Facebook-ryhmänsä. Omien lähikirjastojeni Puistolan ja Tapulikaupungin puolesta marssitaan 12.12. kello 13 alkaen, kulkue lähtee liikkeelle Puistolan kirjaston edestä ja päätyy Tapuliin. Adressin voi allekirjoittaa kirjastoissa tai täällä. Koko lakkautuslistaa vastustava FB-ryhmä on täällä.)

h1

Epäilyttävä asuinalue

Touko 30, 2009

Puoliso tuli kauppareissulta eilen kiukkuisena. Siis siksi, että ruman ostarin toisessa ankeassa ruokakaupassa oli taas vaihteeksi tilanne päällä. Vartijahan siinä kaupassa päivystää aina, ja syystä. Nyt se oli kuulemma parhaillaan soittamassa poliisille, kun joku parikymppinen sälli oli yrittänyt kävellä kassan ohi kolme laatikkoa juoksukaljaa mukanaan, ja alkanut sitten elämöidä, kun tämä oli estetty.

Eipä ole eka kerta, mutta kieltämättä ostarilla pistäytyminen vetää aina mielen matalaksi. Paitsi rumaa, siellä on jotenkin epätoivoista. Räkälöitä on enemmän kuin niitä kauppoja, ulkona näkee lähinnä ammattialkoholisteja, kaikki muut kiirehtivät pois mahdollisimman nopeasti. Yleistä ilmapiiriä kuvaa minusta aika hyvin talvella kohdalleni lumimyrskyiltana sattunut tapaus. Hyvin sekavasti käyttäytynyt vanha mies oli kaatunut lumeen eikä päässyt ylös. Ohi kulki useita ihmisiä, kukaan ei pysähtynyt. Autoin sedän pystyyn ja katsoin että se pääsi hoipparoimaan sisälle lumisateesta ennen kuin jatkoin matkaa. Ymmärrän että sekavuus voi hirvittää, eihän sitä voi tietää johtuuko se parkinsonista vai huumeista. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että toinen ihminen jätetään lumeen makaamaan noin vain ja juostaan ohi.

Meiltä on ostarille jotain kilometrin verran. Olen viime viikkoina kävellyt mieluummin kaikkiin muihin ilmansuuntiin, katsellut lähimetsää, joenrantaa, mukavia pientaloalueita, urheilukenttiä. Esimerkiksi eilisellä iltakävelyllä näin seuraavat pahennusta herättävät asiat. Maailman laitetuinta pikkukoiraa ulkoiluttava tuulipukumies. Jalkapalloa pelaavia pikkutyttöjä. Grillaava ystäväporukka. Mopopoikia. Aidan päällä tasapainoilua treenaava pikkutyttö, jolla oli toisessa kengässä vaaleanpunaiset ja toisessa mustat nauhat. Lenkkeilijöitä. Vaaleanpunaisiin crocseihin ja yöpukuihin sonnustautunut pikkutyttöpari, kyykyssä pensasaidan takana hihittämässä vitsille, joka jäi kuulematta minulta. Kaksi vanhempaa naista, toinen rollaattori apunaan, tulossa pururadalta päin. Ja kauhistus kaksi teinityttöä juomassa makeaa siideriä ja tekemässä voikukkaseppeleitä sangen lähellä mopopoikien kokontumisajoa. Ei uskoisi, että kauhuostarille on niin lyhyt matka.

Siitä asti kun muutimme tähän olen ajoittain ihmetellyt miten näin mukavien seutujen keskelle on saatu sijoitettua niin ankea ostari. Vaatinee lahjoja, ja 70-lukulaista ankeaa kaupunkisuunnittelua parhaimmillaan.

Päällimmäisenä selityksenä tulee mieleen, että tähän tulokseen päästään, kun asuinalueita pyritään poliittisin päätöksin jaottelemaan hyviin ja huonoihin. Ongelmalähiö syntyy, kun yhteiskunnan kannalta ongelmatapauksia asutetaan riittävän suuri määrä yhteen läjään, pois paremmin toimeentulevien silmistä, mielellään jotenkin muutenkin eristyksiin. Kaupungin jakaminen slummeihin ja perheparatiiseihin ei loppujen lopuksi kenenkään etu.

Niin että vaikka ostariamme inhoankin, olen oikeastaan iloinen, että asun kahden maailman rajalla. Katselen kyllä paljon mieluummin jalkapalloa pelaavia pikkutyttöjä kuin sekakäyttäjiä, mutta on varmaan terveellistä, etten pääse ihan kokonaan sulkemaan silmiäni jälkimmäisiltäkään.

h1

Pitää olla lupa erehtyä

Touko 18, 2009

Muutama vuosi sitten mietin, että olisinpa teini-ikäisenä kuunnellut, kun aikuiset selittivät työelämän lainalaisuuksia. Siis uskonut tämäntapaisia selvityksiä, joissa kerrotaan mitkä alat tulevaisuudessa työllistävät. Tulokset ovat aika tuttua lajia. Muutaman vuoden päästä rakennuksilla ja hoitoalalla on töitä. Teknologia lyö paremmin leiville kuin talous. Humanistihörhöksi ei kannata hankkiutua. Read the rest of this entry ?

h1

Liikaväestöä on joku muu kuin minä

maaliskuu 25, 2009

Saakohan taantuma tynnyrissä kasvaneet typerykset ryömimään kaikkialla koloistaan, vai onkohan ärsyyntymiskynnykseni idioottien suhteen vain poikkeuksellisen matalalla?

Ongelma: maailman väkiluku kasvaa sellaista vauhtia, että ympäristö ei enää kestä meitä kaikkia. Ratkaisu: Lopetetaan kehitysapu, niin köyhät lakkaavat lisääntymästä. Turhat ihmiset kuolevat pois, muut voittavat.

Tarkoitukseni oli alunperin lisätä edellisen kappaleen perään linkki, mutta linkkejä olisi tarvittu aika monta. Olen nimittäin muutaman viikon sisään nähnyt kyseisen tavan ratkaista ongelma jostain syystä aika monta kertaa. Merkilliseksi asian tekee se, että kirjoitettuna; muuten päätyisinkin siihen selitykseen, että noin voi ajatella vain lukutaidoton ihminen, joka ei oikeasti oivalla miten maailma toimii.

Niin että käytän tämän postauksen ihan vain oman suuttumukseni purkamiseen. Normaaliälyiset voivat lopettaa lukemisen tähän, koska jatkossa seuraa vain sellaisia itsestäänselvyyksiä, jotka kaikki sivistyneet ihmiset tietävät jo. Huudan tyhjyyteen ihan siksi, että se lieventää hieman omaa kiukkuani.

Ensiksikin, kehitysapu (tai kehitysyhteistyö, jota sen nykyään pitäisi olla) on yleensä itse asiassa paras käytössä oleva keino alentaa syntyvyyttä. Kyse ei ole pelkästään ehkäisyvälineiden hinnasta tai saatavuudesta. Mitä suuremmassa kurjuudessa ihminen elää, sitä suurempi tarve hänen on siittää tai synnyttää mahdollisimman suuri lapsilauma oman vanhuutensa turvaksi, varmuuden vuoksi, kun osa kuolee kumminkin ennen aikuisuutta. Koulutustason nostaminen ja vallankin tyttöjen koulutustason parantaminen hillitsevät väestönkasvua tehokkaimmin, tämä on todettu lukuisissa tutkimuksissa. Osa ihmisistä rakastaa lapsia(aan), osa kohtelee heitä välinpitämättömästi kaikissa kulttuureissa. Hyvinvoivissa maissa lapsiluku jää kuitenkin yleensä keskimäärin pienemmäksi, koska lisääntyminen ei ole oman selviytymisen tae.

Eikä se muutenkaan edelleenkään niin mene, että sinulla, minulla tai jollakulla muulla länsimaisella ihmisellä olisi jotenkin suurempi oikeus elämään kuin sillä kriisialueen lapsella. Miksi olisi, me kulutammekin niin monta kertaa enemmän koko ajan?

Niin että jos me haluamme oikeasti, että maailma pelastuu ekokatastrofilta, kehitysapua pitäisi pikemminkin lisätä. Ja totta kai, puhun tästä siitä fiksusta kehitysavusta, jossa apua annetaan todelliseen tarpeeseen ja ottaen huomioon paikalliset olosuhteet ja taloudelliset realiteetit, valvotusti.

h1

Poissaoleva ei ole vastuussa, eihän?

maaliskuu 5, 2009

Olen tässä tänään yrittänyt opetella ymmärtämään mikä on tilanteen vaatima realiteetti  ja mikä ei, lukemalla Ville Niinistöä.

Koska olen vähän yksinkertainen, en vain tajua vaikka miten yrittäisin.

Minulle tulee nimittäin päällimmäisenä tästä Lex Nokia -sotkusta mieleen lähinnä uskon loppuminen demokratiaan, tai ainakin sen nykyiseen versioon.  Ja ei, en siis tarkoita varsinaista äänestystulosta, vaan seliteltyjen ja selittämättömien poissaolojen määrää, ja myös sitä miten ja miksi toisissa puolueissa rivit on kyetty pitämään niin yhtenäisinä.

Sen verran tajuan, että ryhmäkuri on aina kotimaisessa politiikassa keskeisessä roolissa ja menestys politiikassa epäilemättä edellyttää, että asioita ajatellaan vain yhden poliittisen kiistan ratkaisua pidemmälle. Sitä sen sijaan en ihan pysty oivaltamaan, että äänestäminen sekä oman että puolueen linjan mukaisesti olisi pelkästään ”tuloksetonta protestointia”.

Jotenkin olen vain niin naiivi, että kuvittelisin että niiden omien periaatteiden puolustaminen olisi toivottomassakin tilanteessa suoraselkäistä. Tai että edustuksellisessa demokratiassa olisi sentään jotain muitakin vaihtoehtoja kuin pakoilu.

Ehkä sitten ei. Ehkä edustajiemme kuitenkin sopisi miettiä sitäkin, millainen viesti tuollaisesta käytöksestä äänestäjille lähtee. Että kun et kykene vaikuttamaan asioihin mielesi mukaisesti, paras tapa toimia on jättää äänestämättä?

h1

Riittävän normaali hoidettavaksi?

helmikuu 25, 2009

Olemme tehneet niin kuin lukuisat muutkin tulevat vanhemmat; ottaneet tulokkaalle jo ennen syntymää terveydenhoitovakuutuksen. Vakuutusyhtiöstä ei vielä ole kuulunut kelpuutetaanko meidät.

Tämä asia kiusaa minua hieman kävi miten kävi.

Keskustelimme asiasta pitkään. Päätimme, että kyllä se on sekä lapsen että meidän mielenrauhamme kannalta parasta, että vakuutus on olemassa kaiken varalta. Oikein vakavien sairauksien sijasta ajattelen oikeastaan tässä korvatulehduskierteen tasoisia juttuja.  Ei tunnu hyvältä pistää kipeää pientä jonottamaan julkisen puolen terveydenhuoltoon vaikka viikonloppuiltana.

Silti arveluttaa.

Tavallaan me toimimalla näin rapistutamme hyvinvointivaltiota vielä vähän lisää. Read the rest of this entry ?