Archive for the ‘Taidetta taiteen vuoksi’ Category

h1

Autotunaroitu ääni

heinäkuu 17, 2009

Uusimmassa Imagessa on juttu, jossa laulutaidoton toimittaja on käynyt testaamassa miten Autotune toimii. Siis se useimmissa studioissa rutiinikäytössä oleva ohjelma, jolla saadaan hieman nuotin vierestä laulavan pop-artistin laulua korjattua lähemmäs nuottia.

Mietittiin tässä paremman puoliskon kanssa, että sillä ohjelmalla olisi kiva päästä leikkimään jossain. Omina bändivuosinani opin äänentoistosta vain alkeet, hyvä jos omaa vahvistintani pikkuisen osasin säätää. Meillä asuva rockpoliisi ymmärtää soundien päälle huomattavasti enemmän, mutta sen kotistudioon ei ole kuitenkaan koskaan kuulunut moista hienoutta.

Tästä leikkimishalusta huolimatta Autotunea tekisi kauheasti mieli moralisoida. Lähinnä siksi, että Imagen jutussa kerrottiin, että uusilla ja entistä kehittyneemmillä hilavitkuttimilla äänen korkeutta on jo aiempaa helpompi korjailla myös keikoilla.

Ärsyttää. Nykyisin nimittäin tuntuu, että pop-musiikki on turhan usein soundeiltaan liian steriiliä, tasapaksua, turvallista ja vailla särmää muutenkin. Jotenkin sitä toivoisi, että edes livenä saavansa kuulla jotain rosoisempaa, aidompaa, yllätyksellisempää materiaalia.

Tavallaanhan tämä on hurskastelua tämäkin. Miksi juuri ihmisäänen pitäisi olla erikoisasemassa, kun kaikki muukin on säädettävissä? Miksi edes haikailla jonkinlaisen epämääräisen aitouden perään? Onko sellaista edes olemassa? Korvat tottuvat joka tapauksessa vähitellen vallitsevaan tapaan, turtuvat.

Silti jotenkin harmittaa.

Olen miettinyt miksi ylipäätään pidän oikeista soittimista enemmän kuin puhtaasti koneella tuotetusta musiikista. Ehkä siksi, että minua viehättää erehtymisen mahdollisuus, jonka pitäisi olla olemassa etenkin silloin kun esiinnytään yleisölle. Musiikki on mielenkiintoisinta silloin, kun liikutaan koko ajan riskirajoilla, veitsenterällä, vaikea miellyttää enemmän kuin helppo. Jännittävintä on, kun mahdollisuus erehtyä on olemassa, mutta se vältetään. Autotunen kaltaiset viritykset auttavat ehkä tekemään useammasta huonosta laulajasta keskinkertaisen, mutta tarvitsemmeko me oikeasti enemmän keskinkertaisuuksia?

h1

Karjalainen crooked eye view-screen display

kesäkuu 10, 2009

Tämän viikon pöhkö meemi näyttää olevan jokin rock-klassikko käännettynä suomeksi Googlella. Koska minulla on vielä tätäkin huonompi huumorintaju, käännän mieluummin toisin päin. Siis olkaa hyvä, Ismo Alanko a When Finland putos wood.

When Finland putos wood was a beautiful summer Sunday
open-mouthed human child changed straw parquet
sweat appears cheekbones snot drains where lie
Koskenkorva körttikansan nirvanaan vie

Karjalainen crooked eye view-screen display
Litmaskunto bought a bottle of pain Beaujoilais’ta
Savo Junior acid haussiin man ’
pohjiks pulled moonshine and over more

When Finland putos wood, all suddenly became
not seen in himself a pig and not even a bag
when the Finnish wood putos milk was milkkiä
ice fishing catch frozen, night blackiä
when Finland putos wood all went very quickly

Suo, hoe and Jussi
Martin Luther and the plastic bag
Germany and Sweden, and Russia huokas
as one
when the Finnish wood putos

When Finland putos wood time to iron appeared seven
eight feet from the level of living Cup
one foot barn, the second TENNIS
the second hand utareella, the other using the remote control device

Forest kind of mental language vatkaa larger mouth
smoke sauna, the darkness of their own data, not luck
Hämäläinen Veijo translate Chinese pizza
Columbus hanseatic delicacy names wring fagot

Suomi putos wood, all suddenly became
not seen in himself a pig and not even a bag
when the Finnish wood putos milk was milkkiä
ice fishing catch frozen, night blackiä
when Finland putos wood all went very quickly

Suo, hoe and Jussi
Martin Luther and the plastic bag
Lapland and Kainuu and Karelia huokas
as one
when the Finnish wood putos

When Finland putos wood, all suddenly became
not seen in himself a pig and not even a bag
when the Finnish wood putos milk was milkkiä
ice fishing catch frozen, night blackiä
when Finland putos wood all went very quickly

h1

Hyvän mielen elokuva slummista

maaliskuu 16, 2009

Olen alkanut taas harrastaa vanhaa vapaapäivähupiani, eli elokuvissa istumista silloin kun kaikki muut ovat töissä. Kolme leffaa putkeen on vielä ihan ok, kaksi ihanne, yhdestä jää vielä vähän nälkä. Teatterissa on päivällä harvemmassa ääneen mussuttavia idiootteja ja popcorninhajua. Saa keskittyä.

Seuraa toki joskus kaipaan, tai lähinnä sitä, että voisi sanoa jollekulle heti elokuvan jälkeen mitä pidin. Niin että blogi saa nyt alkaa korvaamaan tätä puutetta. Odotettavissa siis lähiaikoina: puolivillaisia miniarvosteluja, kiinnosti ketään eli ei.

Tämänpäiväinen elokuva oli Slummien miljonääri, joka on kyllä Oscarinsa ansainnut, vaikkei kyllä henkilökohtaisella listallani varmasti vuoden parhaaksi ylläkään. Elokuvan keskushahmo on siis 18-vuotias slummien kasvatti Jamal, joka on yhden kysymyksen päässä Haluatko miljonääriksi -kisan voitosta. Kun kyseessä on kerran oppimaton ja köyhä mies, Jamal kuljetetaan poliisiasemalle kidutettavaksi. Huijatahan sen nimittäin totta kai täytyy, ja poliisilla on konstinsa saada mies tunnustamaan. Tunnustuksen sijasta Jamalin vastauksista rakentuu hänen elämäntarinansa.

Elokuvassa on hyvä rytmi. Käsikirjoittaja selviytyy takautumien paljoudesta sortumatta turhaan kikkailuun. Henkilöhahmot tosin tuntuvat jäävän hieman yksiulotteisiksi; pahat ovat pahoja, hyvät hyviä, sankarin veli on ainoa missään määrin ristiriitainen hahmo.

Tähän on tosin syynsä. Slummien miljonäärin raivostuttavin ja viehättävin piirre on nimittäin siinä, että se on tyylipuhdas aikuisten satu. Hetkittäin vaikuttaa siltä, että elokuva olisi juuri esittämäisillään kovaakin yhteiskunnallista kritiikkiä, mutta niin pitkälle ei ikinä päästä. Karuja olosuhteita tai edes miljonäärikisan voittoa suuremmaksi nousee lopulta tuttu teema. Löytääkö poika lopulta kadottamansa tytön?

Vastauskin on tietysti etukäteen selvä, mutta ei se mitään. Danny Boyle on nimittäin onnistunut yhdessä asiassa. Slummien miljonäärin katsojalle jää maailmasta jollain tavalla lohdullinen olo. Oli elokuvan miljöö kuinka karu tahansa, päällimmäiseksi kuitenkin satuun sopiva opetus. Pahat saavat palkkansa, hyvät toisensa, vilpittömät ja rehelliset menestyvät ylivoimaisista olosuhteista huolimatta.

h1

Enemmän elintilaa hassuille hatuille

tammikuu 13, 2009

Maailmassa pitäisi olla enemmän hattukauppoja. Tiedättehän, sellaisia pikkuputiikkeja, joissa on vanhoille rouville tarkoitettuja hienoushattuja ja arkimyssyjä, korkeaan hintaan. Ja myyjäkin iäkkämmästä päästä. Niitä liikkeitä tarvitaan ihan siksi, että Valpurille tulee maailmasta selittämättömällä tavalla parempi fiilis, jos niitä edelleen on.

Bestis osti eilen sellaisesta putiikista lämpimän talvihatun, joka yltää korville asti vaikka pitäisi nutturaakin.

Pyrin tosiaan kulutusasioissa suosimaan fiksuja ja taloudellisia ja ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, vaikka pieleen meneekin usein. Näiden lisäksi kannatan ehdottomasti sitä, että kuluttaja äänestää välillä rahoillaan ihan vain sympaattisinta toimijaa. Rouvainpäähine voittaa kyllä marketin tusinapipon koska tahansa.

h1

Mainos ilman maksua

marraskuu 13, 2008

Jos ette ole vielä mukana leikkimässä meidän uljaassa viikottaisessa valokuvahaasteessamme, osallistukaa nyt.

Idea on siis sama vanha kuin ennenkin. Valokuvatorstai antaa viikottain haasteen, sinä, minä, me lähdemme ulos ulkoiluttamaan kameroitamme ja koetamme löytää jotain haasteeseen sopivaa. Osallistua saa oli sitten ammattilainen, harrastaja tai täysi sohlo valokuvauksen suhteen niin kuin minä. Vanhoillakin kuvilla saa osallistua, vaikka siitä ei saakaan yhtä paljon hyvää karmaa.

Viikon haaste on tällä viikolla ”tutkielma esineestä”, kivoja inspiksiä.

Jaa miksikö minä taas tätä mainostan? Siksi, että blogissa on tällä viikolla koekäytössä linkkausapuväline mister Linky. Virityksen pitäisi vähentää meidän moderaattorin pikku käpälien työtä. Toivomme siksi, että osallistujia on tällä viikolla paljon, ja saamme kuulla paljon kokemuksia kuvaajiltamme. Toimiiko tuo uusi lelumme, ja onko sitä riittävän helppo käyttää?

h1

Sauna jätti sittenkin kylmäksi

lokakuu 25, 2008

Pahoittelen, mutta olen ilonpilaaja, nipottaja ja pikkutarkka pirulainen.

Tämän ilmenee tavoilla, jotka tärvelevät kaiken huvin paitsi muilta, myös minulta itseltäni.

Esimerkiksi eilen kävimme puoliskon kanssa katsomassa kotimaisen kauhuelokuvan uutta toivoa eli AJ Annilan Saunaa. Puolisko oli vaikuttunut, minäkin yritin olla. On nimittäin ihan totta, että elokuva sisälsi yksittäisiä vaikuttavia kohtauksia, komeita maisemia, vakuuttavia näyttelijäsuorituksia. Suomessa ei kyllä tosiaankaan tehdä yhtään liikaa sellaista kauhuelokuvaa, jota ilkeää esitellä ulkomaillakin . Kun kyseessä on kaikista genreistä juuri kauhu, edes kliseiden viljely ei juuri haittaa.

Sanalla sanottuna, olisin periaatteessa voinut nojata taaksepäin ja nauttia.

Mutta kun ei. Minä en pysty keskittymään pelkästään niihin hyviin ja ehjiin ja vaikuttaviin kohtauksiin, kun niiden välissä tarjoillaan epäolennaisuuksia, onttoja repliikkejä, silkkaa kömpelyyttä. Minua alkavat ärsyttää käsikirjoituksen epäjohdonmukaisuudet ja lukuisat selittämättömiksi jääneet yksityiskohdat. Historiallinen epätarkkuuskin häiritsi. Jos elokuva on sijoittuvinaan 1500-luvulle, täyttä autenttisuutta ei voi taata. Silti turhan modernin oloiset silmälasit, betonia muistuttava rakennusmateriaali tai omituisen modernia puhetapaa käyttävät roolihahmot alkavat ärsyttää.

Puolisko kuunteli elokuvan jälkeen mutinaani kärsivällisesti, ja totesi sitten, että eräiden olisi ehkä hyvä muistaa katsovansa pelkkä elokuvaa – joka ei esimerkiksi pyrikään olemaan historiallisesti tarkka. Että pitäisi olla vähemmän ankara fiktiolle.

Enhän minä osaa. Valitan, mutta aion jatkaa menetyksekästä uraani turhantarkkana pilkunnussijana täälläkin. Ei kellään ole tarkoituskaan olla kivaa.