Archive for the ‘Ei niin pientä kiusaa’ Category

h1

Kauhukakaroillakin on oikeus olla olemassa

marraskuu 4, 2011

Iltapäivälehdissä rakennetaan taas keinotekoista kohua. Siis voi kauheeta, sitä on ihan pelkästään aikuisille tarkoitettuja ravintoloita! Ja hotellejakin, ja lentoyhtiöiden ykkösluokkia.

Onko joku oikeasti tuohtunut?

Ah, olisi se ihanaa olla kahdestaan sellaisessa lapsettomassa hotellissa. Jos matkustaisin koko sirkusseurueemme kanssa, osaisin kyllä varata huoneen perheellemme jostain ihan muualta, lapsiperheille erityisesti räätälöityjä ratkaisuja kun on niitäkin.

Toinen kestoaihe: Miksi siitä pitäisi loukkaantua, että joku haluaa pitää häänsä pelkästään aikuisten kesken?

Siinä ei ole mitään uutta, että maailma on täynnä pelkästään aikuisille tarkoitettuja asioita, eikä niissä kaikissa edes tarjota alkoholia. Erikseen lapsille tarkoitetuissakin tilaisuuksissa – siis vaikka lastenteatterissa – vanhempien soisi uskovan ikäsuosituksia.

En siis usko, että lasten tulisi päästä kaikkialle. Sen sijaan suutun nykyisin ihmisille, joiden mielestä lasten ei tulisi päästä mihinkään.

Tällaisten typerien mukakohujen perässä nimittäin niitäkin mielipiteitä aina lipuu esiin. Lapset metelöivät, sotkevat, vievät tilaa, se on väärin se! Vanhempien pitäisi ymmärtää pitää pilttinsä poissa esimerkiksi päivittäistavarakaupoista ja busseista, koska lapset ovat niin ärsyttäviä. Ainakaan ryhmissä lapset eivät saisi liikkua.

Vähät purnauksesta verkossa ja keskustelupalstoilla, mutta välillä sitä kohtaa törkeää tai suorastaan uhkaavaa käytöstä. Read the rest of this entry ?

h1

Lapsiperhe harkitsee lemmikkilehmästä luopumista

lokakuu 16, 2011

Tälle viikonlopulle oli mukavia suunnitelmia, kunnes käänsin avainta virtalukossa. Konepellin alta kuului vain rohinaa ja naputusta.

Se niistä suunnitelmista sitten. Siteeraan kaksivuotiasta: haamittaa.

Kiroiltuani aloin kuitenkin miettiä, että on tämä oikeastaan aika merkillistä. Jos peltilehmä onkin pahemmin rikki, edessä ei ole suurkatastrofia, haamitusta kyllä. Mutta olemme tilanteessa, jossa auto ei yllättäen olisikaan ihan välttämättömyys.

Outoa. Olen nimittäin jotenkin oppinut ajattelemaan, että auto olisi nimenomaan pikkulapsiperheessä pakollinen.

Read the rest of this entry ?

h1

Kaupunki on tervejalkaisten koti

marraskuu 1, 2009

Onpa mukavaa, että on kaksi tervettä jalkaa.

Viime viikkoina ulkona liikkuessani olen nimittäin havainnut, että kaupunki on tyly paikka heille, joilla ei ole. Lastenvaunujen kanssa kulkiessa sitä on yhtäkkiä alkanut huomata kuinka paljon turhia rappusia, kynnyksiä, kapeita käytäviä, hankalasti aukeavia ja epämääräisiä kiertoteitä maailmassa on.

Normilastenvaunujen kanssa liikkuminen sentään onnistuu, kun itse on hyvässä kunnossa. Apua yleensä saa, aika usein erikseen pyytämättäkin, kun pitää esimerkiksi päästä vanhanmalliseen korkeaan junavaunuun.

Jotenkin sitä on kuitenkin alkanut paremmin hahmottaa, että esimerkiksi rollaattorilla liikkuvan vanhuksen, pyörätuolia tarvitsevan tai kaksosrattaiden työntäjän kulkeminen julkisiin rakennuksiin ja niistä pois on ihan liian usein mahdotonta.

On paikkoja, joissa ymmärrän jotenkin hankaluuden. Ei ehkä voi olettaakaan, että vanhassa talossa sijaitsevaan pikkukauppaan olisi rakennettu toimivaa ramppia. Mutta turhan usein huomaan, että ihan välttämättömätkin palvelut ovat mahdottomia saavuttaa, ja syynä on välinpitämättömyys tai silkka typeryys. Uusissakaan rakennuksissa ei oteta huomioon erilaisia kulkijoita. Tehdään kikkailevaa arkkitehtuuria, joka ei oikein toimi, vaikka näyttäisi miten kivalta.

Jos rakenteisiin ei kerta kaikkiaan voi vaikuttaa, saisi edes laatia kunnollisia ohjeita. Ihmettelin tässä päivänä muutamana esimerkiksi miten Helsingin pääpostitalon kirjastoon pääsee. Pääovella on portaat, ja kyltti, jossa neuvotaan kulkemaan B-rappuun tai G-rappuun. B-rapussa on kyllä ramppi, mutta myös lappunen, joka kieltää läpikulun postin ja kirjaston puolelle. En sitten lähtenyt G-rappua enää etsimään. Tai toinen esimerkki: VR kertaa matalalattiaiset junat vain PDF-aikataulussaan, matkahausta tai asemilta tätä tietoa ei löydä.

h1

Tämän aamun saldo

tammikuu 17, 2009

1. Nukuin pommiin.

2. Myöhästyin junasta.

3. Luin Pasilassa aikataulua päin honkia, ja myöhästyin toisestakin junasta.

4. Törötin asemalaiturilla tyhjän panttina kymmenkunta minuuttia, ennen kuin tajusin, että jokin on yhä pielessä.

5. Yritin touhukkaana käyttää mobiili-reittiopasta. Ei toiminut.

6. Kerroin taksikuskille hätäpäissäni väärän osoitteen.

7. Päädyin lukitulle ovelle. Painoin toiveikkaana summeria ja odotin. Turhaan. Älysin sitten, että ehkä näin suuressa talossa on useita ovia.

Huolimatta tästä säätämisestä onnistuin loppujen lopuksi sekä järjestämään itseni ensimmäiselle Mammapilates-tunnille että ennen pitkää töihin.  Ilmeisesti se aivojen sulaminen on nyt sitten alkanut.

h1

Ja minähän kailotan, jos huvittaa

tammikuu 7, 2009

On taas se aika vuodesta, kun liikenne- ja kännykkäyhtiöt kampanjoivat ehkäistäkseen erittäin epäilyttävää käytöstä. Suomalaiset, hyvänen aika, puhuvat ihan liikaa toisilleen.  Varsinkin metroissa, busseissa ja junissa. Senhän voi huomata ruuhka-aikaan missä tahansa näistä välineistä: mikä hirvittävä puheenpulputus jo ovelta kuuluukaan.  Suomalaiset, sietämättömän sosiaalinen kansa.

Minusta kännykkään kovaäänisesti julkisissa liikennevälineissä kailottavat ihmiset ovat useimmiten lähinnä hyvää viihdettä. Read the rest of this entry ?

h1

Kurja Karjalamme

joulukuu 17, 2008

Yritin tässä toissapäivänä selittää pohjoiselle toverille karjalaista kansanluonnetta.

Vahvistamattoman teorian mukaan karjalaiset ovat kaikki iloisia ja pikkuisen hölmöjä ja puhuvat koko ajan, yleensä nopeammin kuin ajattelevat. Itse en tosin ikinä ole saanut niin ystävällistä ja avointa kohtelua tuntemattomilta kuin Porin-kesänäni. Kuulemma siksi, että sanaa mie käyttävät ihmiset eivät ikinä ole tylyjä, joten niillekään ei voi olla tyly, ei edes Satakunnassa. Jokin tässä kuviossa on pielessä, koska meillä kotona Karjalassa tylyyttä ei kyllä ole mitenkään vaikea löytää, mutta riemuitseminen ilman syytä on jotenkin epäilyttävää.

Eilen tuli oivallus. Tämä muualla Suomessa asuvien ihmisten harhaluulo karjalaisten ominaislaadusta johtuu siitä, että muualla luullaan kieroonkasvanutta huumorintajua samaksi asiaksi kuin aito ilo. Niin että ajattelin nyt sitten selventää ainakin helsinkiläisille lajitovereilleni, että millainen meidän heimomme ihan oikeasti on. Meillä kotona Karjalassa siis…

…muita ihmisiä ei ole tapana liikoja kehua. Jos on ihan pakko sanoa jotain kaunista, kohteliaisuus pitää jotenkin naamioida loukkaukseksi. Siis esimerkiksi, jos muualla Suomessa tekisi mieli sanoa että sinäpä olet laihtunut ja näytät säteilevältä, meillä kotona Karjalassa sanotaan että sie tyttö oot kuihtumassa pois. Oikein ovela sanailija toteaa, että miten sie nyt ittes oot noin päästänyt leviämään, hehheh.

…jos joku erehtyy silti kehumaan, pitää äkkiä mitätöidä kohteliaisuus vääntämällä se vitsiksi.  Kaikenlainen itsen vähättely ja omaan napaan kohdistuva pilkka on ylipäänsä paikallaan.  Ja kursailu, tietenkin, etenkin kahvipöydässä.

..ruokaa pitää tarjota niin paljon ettei kenellekään jää nälkä, koskaan. Mitä suurempi pitopöytä, sitä tärkeämpää on muistaa sanoa, että eihän tää nyt mitään ole, tämmöstä pientä ja vähän päässeet kulmasta palamaankin noi piirakat.

…jos karjalainen on Karjalassa, saa käyttäytyä ihan normaalisti. Jos karjalainen on matkalla jossain muualla Suomessa, pitää alkaa olla höveli ja leppoisa tyyppi ja jutella tuntemattomille ihmisille esimerkiksi ruuhkabussissa, Turun torikahviossa ja sairaalan odotushuoneessa.

…jos karjalainen suuttuu, kiukku leimahtaa hetkeksi. Pian kiukkuamisensa jälkeen karjalainen lyö koko jutun leikiksi, ja muualla Suomessa asuvat luulevat asian olevan loppuun käsitelty. Todellisuudessa karjalainen hautoo kärsimäänsä vääryyttä elämänsä loppuun saakka, ja jatkaa asian käsittelyä huumorin keinoin aina sopivissa ja sopimattomissa väleissä (=vittuilee minkä ikinä ehtii ja kostaa jos voi).

…maakuntalaulussamme on yksi kohta (= Karjalasta kajahtaa), joka pitää huutaa, ei laulaa. Kukaan ei tiedä miksi. Huutaminen tässä kohtaa on myös karjalaisten koululaisten mielestä jostain syystä hirmuisen vitsikästä. Kukaan ei taatusti pysty selittämään miksi.

…konsa karjalainen on kokenut kovia, se on kunniakasta. Omaa surkeutta ei kuitenkaan pidä korostaa, vaan selviytymistä. Jos jalka katkeaa, pitää sanoa että eivätpä menneet molemmat  ja nauraa päälle. Jos naapuri vie pellot ja metsät, karhu syö puolison ja sudet vievät lapset, pitää silti muistaa sanoa, että miepä se oonkin sellanen akka jota ei suru paina, rai-rii ja rallallei.

…se että kaikesta väännetään vitsejä ei tarkoita, että vitseissä silti olisi mitään erityisen hauskaa. Parhaita ovat sellaiset, joille saa nauraa ihan yksinään.

Tämä listaus koskee luonnollisesti vain meitä eteläkarjalaisia. Pohjoiskarjalaiset – tai ylipäätään mitkään itäiset tai pohjoiset heimot – eivät ole ihan sama asia, vaikka jotain kieroa niidenkin tavassa nauraa asioille on. Siitä onko länsisuomalaista huumorintajua oikeasti olemassa en sen sijaan ole edelleenkään ihan varma.

(Ja jos joku väittää, että on, niin esimerkkejä kehiin, kiitos)

h1

Usko vain, että vika oli siinä, että pylväs liikkui yllättäen

joulukuu 13, 2008

Tässä tulee arvoitus teille kaikille, jotka ette ole vielä lukeneet tulevaa mestariteostani ”Täydellisen aviomiehen opas – näin selviydyt elämästä hysteerisen naisen kanssa”.

Jos vaimo onnistuu järjestämään  suhteellisen uuden autonne kylkeen vekin törmäämällä pihamaan lyhtypylvääseen, kumpi seuraavista puheenvuoroista on oikea valinta?

aa) Voi rakkaani, onneksi sinä kuitenkin olet kunnossa, onneksi tuleva lapsemme on kunnossa. Mitäpä materiasta. Älä välitä, kultareppana. Haluaisitko vähän suklaata?

bb) Voi vittu, tuosta tulee kyllä ainakin parin tonnin lasku. Eikä tämä kyllä varmaan mene vakuutuksenkaan piikkiin, kun vahinko kerran johtuu ihan puhtaasti hölmöstä toiminnasta. Miksi yrität ajaa autoa, kun et kerran osaa?

Tähän ei vaikuta yhtään se, että käyttäytymismalli aa on itse asiassa täysin epälooginen. Kun harvemmin sitä nyt vissiin oikeasti kenenkään etupenkillä istuvan terveydestä tarvitsee olla huolissaan, kun takaovi osuu johonkin alle kymmenen kilometrin tuntinopeudella. Vaihtoehtoa cee on turha yrittää keksiä, koska hysteerinen nainen ylitulkitsee minkä tahansa neutraalin lausunnon joka tapauksessa joko vaihtoehdoksi aa tai bee.

Lisätehtävä edistyneille, kumpi vaimon selityksistä kuuluu hyväksyä kyselemättä:

aa) Anteeksi, tämä oli tosiaan ihan kokonaan omaa syytäni.

bb) Mitäs päästit minut rattiin, kun olin selvästi valmiiksi pahalla päällä. Ja sitäpaitsi pihalla oli pimeää ja loskaista ja tähdet olivat väärässä asennossa ja yhteiskunta noin yleensä on jotenkin minua vastaan. Ja oikestaan minä en ajanut päin lyhtypylvästä vaan lyhtypylväs ajoi päin minua. Noin pohjimmiltaan. Jos asiaa tarkastelee laajemmassa mittakaavassa, aika monet ihmiset loukkaantuvat vuosittain aggressiivisten lyhtypylväiden vuoksi. Jos asiaa tarkastelee kaikkein laajimmassa mittakaavassa, pylväiden hyökkäily on itse asiassa pohjimmiltaan juuri sinun syytäsi. Koska et ole tehnyt mitään sen estämiseksi. Niin että oikeastaan sinun pitäisi pyytää minulta anteeksi eikä toisin päin.

Lisätehtävän suorittamisesta saa palkinnoksi lisää naisolennon sekavaa käytöstä ihan riippumatta siitä kumman vaihtoehdon valitsee.