h1

Lapsiperhe harkitsee lemmikkilehmästä luopumista

lokakuu 16, 2011

Tälle viikonlopulle oli mukavia suunnitelmia, kunnes käänsin avainta virtalukossa. Konepellin alta kuului vain rohinaa ja naputusta.

Se niistä suunnitelmista sitten. Siteeraan kaksivuotiasta: haamittaa.

Kiroiltuani aloin kuitenkin miettiä, että on tämä oikeastaan aika merkillistä. Jos peltilehmä onkin pahemmin rikki, edessä ei ole suurkatastrofia, haamitusta kyllä. Mutta olemme tilanteessa, jossa auto ei yllättäen olisikaan ihan välttämättömyys.

Outoa. Olen nimittäin jotenkin oppinut ajattelemaan, että auto olisi nimenomaan pikkulapsiperheessä pakollinen.

Olen onnekas, sillä olen aina asunut sujuvan pyöräily-, kävely- tai julkisillakulkemismatkan päässä kouluistani tai duuneistani. Nykyiseen työpaikkaan olisi nykyisestä asuinpaikasta umpityhmää mennä millään muulla kuin junalla, vaikka VR viime talvena tekikin parhaansa saadakseen minut muuttamaan mieleni. Oikealla maaseudulla en ole koskaan asunut, ja olen muuttanut pienemmästä kaupungista suurempaan päin eli huonojen joukkoliikenneyhteyksien luota kattavaan liikenteeseen.

Kun meitä oli vielä kaksi, meillä kuitenkin oli aina auto, enkä aiheesta juuri inissyt. Puolison töihin kulkemiset ovat olleet jatkuvasti huomattavasti hankalampi projekti kuin minulla, niin että olen kuvitellut, että autosta olisi kohtuutonta vaatia luopumaan. Nyt mies on sitten itse intoutunut yhtäkkiä kulkemaan työhön pyörällä, siis sellaisella, jossa on sähkömoottori apuna. Nostan sille kyllä kuvitteellista hattuani: ei minusta itse kyllä olisi polkemaan talvipakkasilla ja loskakeleillä neljääkymmentä kilometriä suuntaansa aamuseitsemäksi, niin kuin se esimerkiksi talvella teki. Muistaakseni aikoinani kyllä siihen rakastuinkin siksi, että se on paitsi hullu myös jossain määrin nero. Sillä tällä konstillahan paitsi säästetään ympäristöä, myös taataan puolisolle lapsivapaata liikuntaa pari tuntia joka päivä, kuitenkaan juurikaan vähentämättä perheen yhteistä aikaa. Taikatemppu!

Mutta tosiaan, ne lapset. Olen jotenkin uskotellut itselleni, että lapsiperheen on liki mahdotonta selvitä arjesta ilman nelipyöräistä lemmikkiä.

Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että hyvät tuplarattaat, manduca huutoraivoa varten ja selkäreppu tavaroille ovatkin itse asiassa toimivampi yhdistelmä peruselintarvikkeiden hankkimiseen kuin vaikka auto, vauva ostoskärryissä ja kuriton taapero säntäilemässä hyllyjen välissä.

Usein käyttämämme palvelut ovat kävelyetäisyydellä, harvemmin käytettyihin pääsisi sillä junalla helposti. Me kävelemme muutenkin paljon, erikseen ja yhdessä, huviksemme ja nukuttaaksemme. Autolla ajetaan tällä hetkellä pari kertaa viikossa, niistäkin reissuista arviolta toinen on silkkaa laiskuutta.

Ja auton välttely tuntuu parantavan elämänlaatua; ihan vahingossa saa liikuntaa, raitista ilmaa ja aurinkoa, puolison kanssa tulee kävellessä juteltua enemmän kuin sohvalla. Rahaa säästyy. Hidastahan tämä näin usein on, mutta mihin meillä on kiire. Ja ensi kesänä kävelyn voi varmaan vaihtaa pyörään useammin ja pakata lapset peräkärryyn. Voisihan sitä sitten vuokratakin auton, jos tulee asiaa kaverin mökille tai huonekalukauppaan. Lasten harrastuksista ei vielä moneen vuoteen tarvitse kuljetusmielessä piitata, oletan.

En ole ihan vielä siinä pisteessä, että uskaltaisin luopua autosta kokonaan. Mutta lähellä ollaan jo.

Enää pitää keksiä, miten yhden puolivuotiaan kiljukaulan, yhden uhmaikäisen vauhtihirmun, yhden muita elikoita pelkäävän kissan, yhden helposti hermostuvan äiti-ihmisen ja kaikkien edellämainittujen tavarat saa kuljetettua junalla Itä-Suomeen mummolaan.

Onko kukaan teistä luopunut autostaan – ja miten se vaikutti? Ja nyt siis kaipaan kokemuksia nimenomaan autoiluun jo joskus tottuneilta. Ikänsä autotta pärjänneet eivät ehkä ole turhiin reissuihin koskaan tottuneetkaan.

Mainokset

12 kommenttia

  1. […] Valpuri harkitsee autosta luopumista ja kaipaa muiden autoistaan luopuneiden perheiden kokemuksia: “Olen jotenkin uskotellut itselleni, että lapsiperheen on liki mahdotonta selvitä arjesta ilman nelipyöräistä lemmikkiä. […]


  2. Olen ehkä jossain määrin jäävi tässä asiassa kun ei (vielä) ole noita uhmaikisiä eikä vauhtihirmuja. Lapsuuden asuin maaseudulla, jossa autoilu jossain määrin oli välttämättämyys. Sittenmin tuli isot kaupungit, joukkoliikenne ja fillari. Ilman autoa on puoliskon kanssa pärjätty hyvin ja me liikumme kilometreissä ympäri maata varmasti enemmän kuin moni autollinen.
    Muutama vinkki, jotka voivat helpottaa päätöstä:

    http://www.tavarafillari.fi
    – Katava sivusto fillareista lapsiperheille. Fillarin kärry kun ei välttämättä ole aina se paras vaihtoehto, vaan nykyään löytyy muitakin vaihtoehtoja. Tosin jos teidän perheestä löytyy jo sähköpyörä, niin tuo kärry on aika vahvoilla.

    Citycarclub.fi
    – Jos sitä auto sittenkin tarvitsee joskus ja asutte pk-seudulla, niin tuo voisi olla hyvä ratkaisu. Ainakin joskus niiltä sai alennusta jos oli matkakortti taskussa.

    Taksi
    – Sitä voi huoletta käyttää jos ei ole autoa. Tulee kuitenkin halvemmaksi. Ratkaisee esim. tuon Itä-Suomen reissujen ongelman. Taksilla asemalle ja junaan. Junassahan muksujen kanssa on muutenkin mukavempaa mennä kuin autossa.


  3. Meillä luovuttiin juuri kesällä autosta. Ollaan siis nelihenkinen perhe (lapset 5v. ja kohta 3v.) ja asutaan alle kahden kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Aiemmin autolla mentiin lähinnä kauppaan lauantaisin ja juurikin Itä-Suomeen mummolaan kolmensadankilometrin päähän pari-kolme kertaa vuodessa, muuten kuljettiin bussilla tai kävellen. Bussilla mennään edelleen, lisäksi hankittiin pyörään peräkärry, jossa lapset kulkee kätevästi plus ostokset lauantaisin. Junalla pääsee rennosti ja mukavasti mummolaan. 🙂 Kissat jää kotiin, ei ne ikinä ole kulkeneet mukana… Autoa olen kaivannut ainoastaan pari kertaa lauantaina tai kun piti lähteä kaverin lapsen synttäreille toiselle puolen kaupunkia. Onneksi on suora bussilinja. 😉


  4. Kiitos, hyviä vinkkejä.

    Tavarafillareita olen ihaillutkin. Pitänee tutustua vielä niihin paremmin. Peräkärryssä on se hyvä puoli, että sen saa yhdistettyä aika näppärästi milloin sen sähköpyörän, milloin tavallisen pyörän perään. Ja jätettyä esimerkiksi tarhalle parkkiin päiväksi, jos vaikka äiti tuo toisella pyörällä ja isi hakee toisella. Siis sitten joskus, kun meillä on kaksi tarhalasta. Ehtii tässä vielä vähän harkita, kun pienempi tapaus ei vielä hetkeen varmaan kärryssä voisi istua.

    Kakkosvinkki on hyvä. Taksissa on se hankaluus, että lapsi tarvitsee autossa kuitenkin aina sen turvaistuimen, ja sitä ei saa välttämättä edes tilaamalla kyydin ennakkoon, kuulemma. Vauvan kaukalon nyt siirtää melkein autoon kuin autoon muutamassa minuutissa, isomman turvaistuimen asennus sen sijaan on aika hankalaa väkertämistä.

    Asemalle meiltä tosin pääsisi kätevästi ihan taksittakin. Junailun olettaisin sujuvan helpommin ihan lähitulevaisuudessa, ainakin jos tosiaan sen kissan saisi jätettyä kotiin. Outoa kyllä mielestäni tavaravuori vähenee kun lapsi kasvaa ohi vauvavaiheesta. Ja vilkkaalle tenavallehan junan leikkivaunu on varmasti parempi vaihtoehto kuin paikallaanolo takapenkillä.

    Niin että ehkä voimme hyvinkin olla samassa tilanteessa kuin Magian perhe parin vuoden päästä, kuulostaa rohkaisevalta.


  5. Hei Valpuri. Meillä on kokemusta viisilapsisen perheen autottomuudesta. Meillä ei ole ollut autoa vuodesta 1993 alkaen. Kirjoitin aiheesta blogiini: http://leppoistaminen.blogspot.com/2011/10/selviaako-lapsiperhe-ilman-autoa.html


  6. Kiitos, mielenkiintoista. Auttaa ehkä ajattelemaan sitäkin vaihetta, josta meillä ei vielä ole vielä mitään hajua oikeasti. Siis sitä, kun noille tenaville voi jo ihan oikeasti sanoa, että osaat sinä junaa käyttää ihan itsekin, et sinä kyytiä tarvitse.


  7. Hei taas Valpuri. Laitoin blogiini pari kuvaa yhdestä kuormapyörämallista Strasbourgissa. Muistelen nähneeni sellaisen Suomessakin. http://leppoistaminen.blogspot.com/2011/10/reteaa-tyomatkapyorailyrehkimista-vai.html


  8. Valpuri, listasin omat kokemukseni lapsiperheen autosta luopumisesta Uuteen Mustaan, toivottavasti tästä on iloa sinullekin: http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/10/25/lapsiperhe-parjaa-helposti-ilman-autoa.html


  9. Hei!
    Meillä ei ollut autoa vuoteen, kun vauvamme syntyi. Luovuimme siitä siis autollisuuden jälkeen, mutta vauva tuli sellaiseen tilanteeseen jossa ei oltu oltu autollisia vielä.

    Asuimme tuolloin lähiössä 10 km päässä kaupungin keskustasta, mutta loistavien bussiyhteyksien päässä. Sen lisäksi lähiössämme oli kilometrin etäisyydellä kaikki palvelut meistä (neuvola, apteekki, kirjasto, kela, kaupat, terveysasema). Pikkuvauvan lisäksi meillä oli koira.

    Hankaluutta tuottivat seuraavat asiat:
    – ei voinut ”tuosta noin vaan” lähteä minnekään (kauemmas automarketteihin, mökille, kylästelemään naapurikuntaan, kauppakeskusksiiin, koiran kanssa treeneihin)
    – oli ”toisten varassa” mitä tulee kulkemisiin, esimerkiksi maalla ollessamme piti olla ailahtelevan appiukon oikkujen varassa milloin ja minne mennään

    Plussaa olivat:
    – auto on TOLKUTTOMAN kallis. Tällä hetkellä autollisuus koostuu seuraavista kuluista (ainakin): osamaksut, vakuutukset, verot, huollot, renkaanvaihdot, tietenkin bensat, pesut, katsastukset (ainakin). Sen lisäksi välillisiä kuluja tulee siitä että tulee lähdettyä automarketteihin, kauppakeskuksiin, kirpputoreihin yms autolla jolloin tulee rahanmenoakin eritavalla
    -vapaus kulkkea sinne minne tahtoo, slloin milloin huvittaa (sieneen, umpimetsiin koiraa lenkittämään, sukuloimaan jne).
    – kulkeminen vanhemmilleni 1000 km päähän on valitettavasti usein autolla kaikista halvinta, jos takapuoli ja hermot kestävät. VR:n tai Finnairin kyyti on valitettavan kallista Suomessa. Harmittaa se, että yksityisautoilu on tavallaan pakkorako tässä tilanteessa, ja että vaikka Pariisiin koko kööri lähtee halvemmalla kuin kotiseudulleni Suomen sisällä.
    – tuli hyötyliikuttua enemmän, terveisin 10 kiloa lihonnut..

    Nyt on tilanne se, että me asutaan 1,5 km päässä keskustasta , meille on tulossa 2. lapsi ja meillä on auto. Olen miettinyt, luopuako autosta vai ei. Ensi kesänä emme pääsisi niin helposti ainakaan mökille, jos luovumme autosta. Mietityttää olo mökillä pienen vauvan kanssa, jos sieltä ei äkkiä pääsekään pois sekä kulkemaan mökin ja mummilan väliä 3 vuotiaan takia. Talven tullen autosta kyllä voisi hyvin luopua..

    Yksi ratkaisu sitten myöhemmin olisi ottaa taas leasing-auto. se vei palkastani rutkan osan, mutta toisaalta, oli uusi auto, kaikki muut kulut paitsi bensa sisältyi liisaushintaan ja mistään ei tarvinnut huolehtia. Tavallaanhan joo voi ajatella että se raha meni ”hukkaan” kun maksoin kuitenkin 3 vuodessa tuhansia ja en saanut sitä autoa omaksi. Mutta toisaalta kyllä tässäkin vaikka autoa maksaa omaksi, tulee vähintään saman verran niitä muita kuluja ja sit joskus saa ehkä arvoltaan rutkasti laskeneen auton omaksi. Jee.


  10. Matkahuollon bussit ovat käteviä, kun ruumaan saa tavaraa suuriakin määriä.

    http://www.matkahuolto.fi


  11. http://www.matka.fi osaa reitittä osoitteiden perusteella koko Suomessa. Siitä on ollut monesti apua, kun on tarvinnut päästä johonkin sattumanvaraiseen osoitteeseen julkisia käyttäen.


  12. Yhtenä vaihtoehtona (ainakin Kirsille) voisin heittää museoauton hankkimisen. Niissä nuo vakuutuskulut ovat olemattomat (olisiko 60 e vuosi). Niillä ei saa ajaa kuin 60:nä päivänä vuodessa, mutta jos autoa käyttää vain mökkireissuilla niin eipä luulisi haittaavan. Museoatuon arvo ei myöskään laske. Talvisäilytyspaikka tuolle autolle tietysti pitää olla. .



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: