h1

Voiko äitiyteen hukkua? Näköjään taas pitäisi

syyskuu 16, 2011

Yhdessä kiiltäväkantisista mammalehdistäni kerrottiin, miten suurperheen Äiti ottaa omaa aikaa. Hän täyttää lasten mentyä nukkumaan vauvakirjoja ja järjestelee lasten valokuvia. Oi, mitä vastapainoa lapsiarjelle!

Muuten suht nokkelassa mammablogissa sadateltiin sitä, miten neuvolassa komennetaan huolehtimaan myös itsestä ja parisuhteesta. Ettäs kehtaavat! Kun eihän sitä Äiti sellaista ehdi, parasta luovuttaa ja keskittyä siihen ainoaan oikeaan asiaan: Äitiyteen.

Verkossa mammapalstoilla neuvotaan, kuinka hyvä Äiti ei ole erossa lapsestaan ensimmäisen vuoden aikana minuuttiakaan. Tai vielä mieluummin koskaan.

Minusta tällainen retoriikka ja toisten tuoreiden vanhempien syyllistäminen ovat jotenkin entisestään koventuneet verrattuna parin vuoden takaiseen, tässä silloisia mietteitäni. Ilmiölle on ihan oma sanakin jo; kantoliinamutsi. Pidetään siis tosissaan ihanteena, jotta äiti sitoo lapsen niin tiukasti itseensä, että väliin ei sovi ketään muuta. Ei ainakaan lapsen isää.

Termi tosin minusta on huono, koska kantoliina on vain neutraali lastenhoitoväline muiden joukossa. Tämän asian kannalta on ihan sama nukkuuko se vauva liinassa vai vaunuissa vai vieressä vai rintarepussa vai pinnasängyssä vai äitiyspakkauksesta askarretussa kehdossa vai äitinsä taskussa.

Käytännön ratkaisuja enemmän tässä on kysymys henkisestä tilasta. Naisella ei näköjään saisi olla omaa identiteettiä lainkaan.

Superemo ei tiedä enää missä hän itse alkaa ja missä lapsi loppuu.

Lapset rohmuavat loputtomasti aikaa ja läsnäoloa ja läheisyyttä, ja niin kuuluu ollakin. Niiden kuuluukin olla jatkuvasti iholla ja mielessä päällimmäisenä.

Omaa aikaa ei toki pahemmin ole. Näytän ylipainoiselta lattiamopilta, aivot ovat sulaneet käytön ja unen puutteesta ja parisuhteen hoitaminen on lähinnä sitä, että sanotaan samalla työleirillä raatavalle tutulle toverille välillä moi, jos muistetaan. Taaperon ja vauvan jäljiltä ei jää vapaa-aikaa yhtään kenellekään juuri nyt, osanottoni totaali-yh:ille ja oikeiden suurperheiden äideille. En tajua miten jaksatte.

Ei minusta silti pelkästään äidiksi ole. Äidiksi tulo on suuri kokemus, ehkä elämäni suurin, mutta en tahdo rakentaa pelkästään sen varaan.

En ole lakannut olemasta esimerkiksi nainen, sisko, kehno tanssija, hyvän punaviinin ystävä tai Gogol Bordello -fani. Ammatillinen identiteettikin on jossain pölyttyneenä olemassa, ja koska en ole kotiäitinä viihtyvä tapaus, aion pyyhkiä ne pölyt siitä suhteellisen pian. Tosin eipä tuttavapiirissäni kyllä ole yhtään kotiäitiäkään, joka olisi jotenkin kokonaan luopunut omista unelmistaan ja intohimoistaan.

Miksi ihmeessä pitäisi? Ketä tällainen totaalinen uhrautuminen edes palvelisi? Ei se ainakaan niiden lasten etu ole, jos äiti elää pelkästään heidän kauttaan.  Lienee erinomaisen tehokas tapa kasvattaa kieroon se.

Äitiyden muuttaminen pyhäksi mysteeriksi lienee ikiaikainen keino alistaa naista. Luulen, että myös oma äitini on oikeassa tässä: Kun talous menee alaspäin, aletaan puheissa joka kerta paimentaa naisia takaisin hellan ja hoitopöydän väliin. Mutta siskot hei, ihan totta. Ei nyt ainakaan itse enää mennä siihen mukaan, eihän. Ei se lapsentahtisuus ole vain naisen oma projekti. Ja itsestä huolen pitäminen palvelee kaikkia, myös sitä lasta.

Symbioosivaihe kuuluu sen lapsen kehitykseen, ei tervepäisen aikuisen naisen.

Mainokset

9 kommenttia

  1. Siis tarkoittaako tämä sitä, että rouva Valpurin mielestä meillä äideillä on oikeus käydä suihkussa ilman että mukana on rääpäle nimeltään lapsi? ja siis onko rouva nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että lapsen voi tuntematta suurta identiteettialemmuutta viedä kuntosalin lapsiparkkiin siksi aikaa että yrittää saada selkälihaksensa sellaisiksi, että lasta pystyy nostamaan ilman kahden viikon sairaslomaa? Ai mitenniinmuka on ihan asiallista vaatia ravintoa kahdella kädellä kerran päivässä? Jaa siis nukkua muka? Älä nyt viitsi, ei niitä lapsia sitä varten tehdä, että sitten itse nukutaan tuntitolkulla, ja vieläpä joka päivä. Kyllä nyt on ihmeelliseksi mennyt. Kyllä toista oli ennenvanhaan, joskin silloin se ylirasittunut ylityöllistetty aliarvostettu perheenäiti antoi niiden 8 kersansa huutaa ihan kaikessa rauhassa sydämensä halusta sen aikaa, kun hoiti loppuja viittä, kolmea lehmää ja yhtä miestä. Ja jos ei huuto loppunut, se jatkui.

    Kyllä nyt Rouva Valpurin pitäisi mennä vaan ja ottaa se kantoliina kauniiseen käteen, pistää vauva siihen, keinutella aerobisesti puolelelta toiselle ja elää vain symbioosia varten. Nih. Ja sit ku se on muuttanut pois kotoa seuraavaan symbioosiin sen vaimokkeensa kanssa, ollakseen jälleen kantoliinassa ja täysin toisen tukemana, rouva Valpuri voi alkaa ihmetellä, mihin se siittäjäolio on oikein kadonnut sillä välin.

    Onnea matkaan, kyllä äitiys on ihana asia. 😀

    Think nothing of it, note the sarcasm, and reader is responsible for the message intake.


  2. Suihkussa? Ei sentään. Hyvänen aika, hyvä äiti vähän huitaisee vettä päälleen siinä samassa, kun kylvettää lastaan.


  3. Niin eikä hyvä äiti tarvitse unta ja sen lihakset uusiutuvat itsestään. Sen lehmänkin se nostaa tarvittaessa yhdellä kädellä. Tai tarvittaessa hampaillaan.


  4. Paras äiti saa suihkun kulkiessaan sateessa lastenvaunujen perässä! koska se jos mikä on osoitus uhrautuvuudesta ja omistautumisesta asialleen. Ja tokihan ruoaksi pitää riittää vauvansoseen loput pöydän pinnasta kaapaistuna. sitä samaahan se vauvakin syö!


  5. Äitiys – Maailman hienoin ja vaativin asia. Näin sivusta seuranneena. Jokainen äiti on omanlaisensa ja silti juuri tämä äiti on lastensa mielestä se ainut ja parhain äiti! Äitiys raastaa, se antaa se kuluttaa. Äidit jaksavat päivästä toiseen. Usein se palktaan yhdellä hymyllä, toisinaan itkulla, huudolla ja parkumisella. Silti Äiti on aina Äiti. Näin sanoi oma äitini minulla, että maailma ei muuta vaikka ikää tulee aina vaan. Aiteys säilyy ja se muuttuu ajna myötä. Se on maailmaa kantava voima. 🙂


  6. Itse asiassa mä saan tuollaisia suihkuja aika usein. Se on lähinnä osoitus siitä, että olen tollo ja unohtelen sateenvarjoja kotiin. Paras äiti ei tosin koskaan käytä lastenvaunuja, koska niissähän työnnetään lasta itsestä pois päin. Tiukemmalle vaan se liina, nih! Toi sosevinkki sen sijaan on kätevä, koska näppärä emäntä puhdistaa näin samalla etevästi pöydän. Ja se sose on joka tapauksessa itse rakkaudella tehtyä, joten se on taatusti superterveellistä.

    Pitäisköhän mennä nukkumaan tästä, vauvansa viereen tietysti…


  7. Ja mörkösein, minusta kyse on juurikin siitä, että se jokaisen äidin omanlaisuus olisi arvossaan. Ja Isyys tietysti myös.


  8. Eiköhän olla vaan omanlaisiamme, ja rakasteta itsejämme sellaisina äiteinä kuin olemme. Ja muutkin saa rakastaa, siitä kun saa voimaa olla vielä enemmän omanlaisensa, eli paras. Ja kun on paras ja onnellinen sellaisena äitinä kuin on, ei vauvakaan voi voida muuta kuin huippuhyvin. Lähdenpä tästä salille hankkimaan niitä selkälihaksia, kun nuo omat vauvat alkaa olla sen verran painavia, että kantoliinassa kannettuina saavat aikaan hunchback ilmiön. Enkä edes ota niitä mukaan, koska kotona on kuulemma leikit kesken, ja salilla ei.


  9. Oma lukunsa ovat ehkäisykiellon alistamat vanhoillislestadiolaiset naiset, joilla ei ole mahdollisuutta itse ratkaista lisääntymistään. Sitä on vain jatkettava niin pitkään kuin raskaaksi ylipäätään tulee! Jälki ei ole aina kaunista.

    http://freepathways.wordpress.com/2011/08/10/en-alkaisi/



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: