Archive for elokuu 2011

h1

Säikytä naapurisi; sano päivää

elokuu 12, 2011

Äitiyslomalla jopa kaltaiseni sosiaalinen eläin elää jossain määrin eristyksissä omassa kuplassaan. Minulla on ystäviä, sukua, jokunen samassa elämäntilanteessa oleva kaverikin. Asun Helsingissä, joka tarjoaa  paljon tekemistä ja tiloja lapsiperheille. Olen tyyppiä, joka juttelee tuntemattomille hiekkalaatikon reunalla. Roikun verkossa juoruamassa.

Silti menee päiviä, jolloin ei puhu kenenkään muun yli k0lmivuotiaan kuin kaupan kassan ja puolison kanssa. Read the rest of this entry ?

h1

Tervehdys, kolme lukijaani

elokuu 9, 2011

Valpuri on palannut, vaikka vielä täällä ei olekaan mitään nähtävää.

Tällä hetkellä elämässäni ei ole yhtään liikaa vapaa-aikaa. Palasin äitiyslomalta töihin ja töistä äitiyslomalle. Nyt poikasia on siis kaksi, toinen uhmaikäinen melskareino ja toinen vauva. Äiti on välillä vähän väsynyt.

Viihdyn lasteni kanssa, poikaset kun ovat maailman mahtavimpia tyyppejä ja leikin niiden kanssa ihan mielelläni päivät pitkät. En kuitenkaan viihdy erityisen hyvin kotona muuten ja kuvittelisin tässä olevan kyse jostain ihan muusta kuin vanhemmuudesta. Olen ollut huomaavinani, että pitkään kotona viihtyvillä on yleensä jokin kotiin liittyvä intohimo, siis harrastuksena esimerkiksi sisustaminen tai käsityöt tai ruuanlaitto. Tai sitten kyseessä on ihminen, joka ihan oikeasti saa tyydytystä kotitöistä jollain tasolla. En siis tarkoita, että kukaan tervepäinen erityisemmin vaikka vessanpesusta nauttisi, mutta ehkä joku saa jonkinlaista sisältöä elämäänsä ihan siitä, että on niin hyvä arjen organisaattori ja pystyy  pitämään oman pienen maailmansa kotona hienosti hallinnassaan. Minulta kotihengettären geenit puuttuvat kokonaan, olen toivoton sählä ja homssantuu. Sitä jotain omaa sisältöä elämään lastenhoidon rinnalle pitää siis etsiä jostain ihan muualta.

Vaikka kädet ja vuorokauden tunnit ovat koko ajan täynnä, kaipaan ajateltavaa. Minun tapani ajatella on kirjoittaa, ja mieluiten jollekulle muulle kuin itselleni. Olen narsistinen tyyppi, en jaksa huutaa tyhjyyteen. Niin että Valpurin höpöttämö on täten avattu uudelleen. Jos oikein kunnianhimoiseksi äidyn, yritän ehkä kirjoittaa jotain kaunokirjallistakin taas, tänne.

Olen varmasti ruosteessa, ajatus kulkee hitaasti eivätkä sormet kiidä näppäimistöllä normaalia nopeuttaan. Mutta ehkä tämä tästä vielä vähitellen, kymmenen minuuttia kerrallaan, siihen asti, kunnes pinnasängystä kuuluu taas karjuntaa.