Archive for heinäkuu 2009

h1

links for 2009-07-31

heinäkuu 31, 2009
Mainokset
h1

Autotunaroitu ääni

heinäkuu 17, 2009

Uusimmassa Imagessa on juttu, jossa laulutaidoton toimittaja on käynyt testaamassa miten Autotune toimii. Siis se useimmissa studioissa rutiinikäytössä oleva ohjelma, jolla saadaan hieman nuotin vierestä laulavan pop-artistin laulua korjattua lähemmäs nuottia.

Mietittiin tässä paremman puoliskon kanssa, että sillä ohjelmalla olisi kiva päästä leikkimään jossain. Omina bändivuosinani opin äänentoistosta vain alkeet, hyvä jos omaa vahvistintani pikkuisen osasin säätää. Meillä asuva rockpoliisi ymmärtää soundien päälle huomattavasti enemmän, mutta sen kotistudioon ei ole kuitenkaan koskaan kuulunut moista hienoutta.

Tästä leikkimishalusta huolimatta Autotunea tekisi kauheasti mieli moralisoida. Lähinnä siksi, että Imagen jutussa kerrottiin, että uusilla ja entistä kehittyneemmillä hilavitkuttimilla äänen korkeutta on jo aiempaa helpompi korjailla myös keikoilla.

Ärsyttää. Nykyisin nimittäin tuntuu, että pop-musiikki on turhan usein soundeiltaan liian steriiliä, tasapaksua, turvallista ja vailla särmää muutenkin. Jotenkin sitä toivoisi, että edes livenä saavansa kuulla jotain rosoisempaa, aidompaa, yllätyksellisempää materiaalia.

Tavallaanhan tämä on hurskastelua tämäkin. Miksi juuri ihmisäänen pitäisi olla erikoisasemassa, kun kaikki muukin on säädettävissä? Miksi edes haikailla jonkinlaisen epämääräisen aitouden perään? Onko sellaista edes olemassa? Korvat tottuvat joka tapauksessa vähitellen vallitsevaan tapaan, turtuvat.

Silti jotenkin harmittaa.

Olen miettinyt miksi ylipäätään pidän oikeista soittimista enemmän kuin puhtaasti koneella tuotetusta musiikista. Ehkä siksi, että minua viehättää erehtymisen mahdollisuus, jonka pitäisi olla olemassa etenkin silloin kun esiinnytään yleisölle. Musiikki on mielenkiintoisinta silloin, kun liikutaan koko ajan riskirajoilla, veitsenterällä, vaikea miellyttää enemmän kuin helppo. Jännittävintä on, kun mahdollisuus erehtyä on olemassa, mutta se vältetään. Autotunen kaltaiset viritykset auttavat ehkä tekemään useammasta huonosta laulajasta keskinkertaisen, mutta tarvitsemmeko me oikeasti enemmän keskinkertaisuuksia?