Lapsella on oikeus syntyä lähellä

Tässä uutinen, joka suututti henkilökohtaisista syistä: Aikovat sitten (taas) lopettaa Tammisaaresta synnytyssairaalan. Lopetuspäätös pidentää Länsi-Uudellamaalla asuvien matkoja synnyttämään, ja lisää ruuhkaa pääkaupunkiseudun ennestäänkin ahtaissa isoissa sairaaloissa.

Ilmiö on valtakunnallinen – synnytyssairaaloista säästetään koko maassa beibibuumista piittaamatta. Ja siinä missä säästöt Helsingissä tarkoittavat tungosta, säästöt Lapissa tarkoittavat satojen kilometrien matkoja, synnytyksiä liikkuvassa ambulanssissa ja pahimmillaan hengenvaaraa lapselle ja äidille. Kuusamon yksikön lopettaminen pakottaa äidit Ouluun asti.

Oma poikamme syntyi Kätilöopistolla torstai-iltana, ja olen todella kiitollinen siitä, että hän sai tulla maailmaan rauhassa naapurisairaalassa, ei-niin-kiireisenä päivänä.

Minä olen terve, poika on terve. Sekä raskaus että synnytys sujuivat lääketieteelliseltä kannalta helposti. Mikä ei siis tarkoita sitä, ettei raskaus olisi ollut riesa ja synnytys koettelemus, mutta kaikki isot asiat ovat kuitenkin kunnossa. Olin ennen synnytystä hermostunut, mutten mitenkään paniikissa, ja nyt olo on pelkästään onnellinen. Vähän tosin harmitti, että perhehuonetta meille ei riittänyt. Tajuan silti, että olen monia kanssasiskojani onnekkaammassa asemassa. Paremmin ei olisi oikein voinut mennäkään.

Silti, ajatus pitkästä matkasta sairaalaan olisi ollut katastrofi. Ensisynnyttäjänä olin joka tapauksessa epävarma siitä, että koska sairaalaan pitää lähteä. Olisi ollut aika hätäinen olo, jos olisi sattunut eteen sellainen kätilön sairaalassa kuvailema sentään harvinainen tilanne, että kaikissa kolmessa pääkaupungin sairaalassa olisi ollut samaan aikaan sulku päällä. Sellaisiakin kuulemma nykyisen buumin aikana on, kun aiemmin yhden tai kahdenkin sairaalan ruuhkautuminen oli harvinainen ilmiö.

Pidän siksi erittäin kyseenalaisena mallia, jossa pikkusummien säästämisen toivossa keskitetään synnytyksiä suurempiin yksikköihin.

Ensinnäkin, synnytys on useimmille synnyttäjille elämän kivuliain kokemus. Kaikki eivät tietysti tahdo sairaalan tarjoamaa kivunlievitystä, mutta enemmistö ymmärtääkseni toivoo sitä. Itselläni epiduraali oli ainoa, jolla oli mitään merkitystä. Hirvittää ajatellakin miltä ponnistusvaihe olisi tuntunut ilman sitä liikkuvassa autossa. Epiduraali pitää antaa oikeaan aikaan ja sitä ei voi tehdä sairaalan ulkopuolella. Eurojen säästäminen ei ole riittävä syy sille, että esimerkiksi tammisaarelaisilla tai kuusamolaisilla äideillä ei olisi oikeutta saada lievitystä kipuun ajallaan.

Toisekseen tervekin synnyttäjä kaipaa tukea kätilöiltä synnytyksen aikana ja neuvoja ja opastusta imetykseen ja vauvan hoitoon synnytyksen jälkeen. Ruuhka voi tarkoittaa, että ammattilaisilla ei ole aikaa tehdä töitään kunnolla. Säästösyistä esimerkiksi Tampereella synnytysvalmennuksista karsitaan. Oulussa isien oleskelua osastolla rajoitetaan vain iltoihin, vaikka monet perheet haluaisivat viettää ensimmäiset päivät yhdessä. Sopii miettiä mitä tämä kaikki voi tarkoittaa esimerkiksi masentuneen tai synnytyspelkoisen äidin kannalta. Tai lapsen ja isän välisen suhteen muodostumisen kannalta. Tai vaikka imetyksen onnistumisen kannalta. Tehokkuutta ajatellessa inhimillisyys unohtuu, vaikka tämän jos minkä pitäisi olla sellainen kohta ihmisen elämässä, jossa se korostuu.

Kolmannekseen tulee se tärkein syy. Suomessa lasten – ja äitien – kuolleisuus synnytyksissä on maailman alhaisimpia. Pitää kuitenkin muistaa mistä tämä johtuu. Niin sanottu normaali synnytys voi koska tahansa muuttua hengenvaaralliseksi tilanteeksi, riskiraskauksista puhumattakaan. Kuolemia tai vakavia vammautumisia sattuu vähemmän ihan siksi, että verkosto on tähän asti ollut tiheä ja tehokas apu lähellä.

Aina toki löytyy ääliöitä, joilla on mielestään varaa sanoa, että ennenkin synnytettiin luomuna saunassa ja palattiin seuraavana päivänä peltotöihin, nykynaiset ovat nynnyjä. Niin sitten varmaankin. Ääliö tosin siinä unohtaa, että ennen se sauna oli monelle naiselle matkan pää, menehtyneiden lasten määrästä puhumattakaan.

Kun tehokkaita keinoja elämän suojelemiseksi kerran on olemassa, niitä pitää tarjota tasapuolisesti kaikille. Tämä ei ole kohta, josta meillä olisi varaa säästää.