Archive for Touko 2009

h1

Epäilyttävä asuinalue

Touko 30, 2009

Puoliso tuli kauppareissulta eilen kiukkuisena. Siis siksi, että ruman ostarin toisessa ankeassa ruokakaupassa oli taas vaihteeksi tilanne päällä. Vartijahan siinä kaupassa päivystää aina, ja syystä. Nyt se oli kuulemma parhaillaan soittamassa poliisille, kun joku parikymppinen sälli oli yrittänyt kävellä kassan ohi kolme laatikkoa juoksukaljaa mukanaan, ja alkanut sitten elämöidä, kun tämä oli estetty.

Eipä ole eka kerta, mutta kieltämättä ostarilla pistäytyminen vetää aina mielen matalaksi. Paitsi rumaa, siellä on jotenkin epätoivoista. Räkälöitä on enemmän kuin niitä kauppoja, ulkona näkee lähinnä ammattialkoholisteja, kaikki muut kiirehtivät pois mahdollisimman nopeasti. Yleistä ilmapiiriä kuvaa minusta aika hyvin talvella kohdalleni lumimyrskyiltana sattunut tapaus. Hyvin sekavasti käyttäytynyt vanha mies oli kaatunut lumeen eikä päässyt ylös. Ohi kulki useita ihmisiä, kukaan ei pysähtynyt. Autoin sedän pystyyn ja katsoin että se pääsi hoipparoimaan sisälle lumisateesta ennen kuin jatkoin matkaa. Ymmärrän että sekavuus voi hirvittää, eihän sitä voi tietää johtuuko se parkinsonista vai huumeista. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että toinen ihminen jätetään lumeen makaamaan noin vain ja juostaan ohi.

Meiltä on ostarille jotain kilometrin verran. Olen viime viikkoina kävellyt mieluummin kaikkiin muihin ilmansuuntiin, katsellut lähimetsää, joenrantaa, mukavia pientaloalueita, urheilukenttiä. Esimerkiksi eilisellä iltakävelyllä näin seuraavat pahennusta herättävät asiat. Maailman laitetuinta pikkukoiraa ulkoiluttava tuulipukumies. Jalkapalloa pelaavia pikkutyttöjä. Grillaava ystäväporukka. Mopopoikia. Aidan päällä tasapainoilua treenaava pikkutyttö, jolla oli toisessa kengässä vaaleanpunaiset ja toisessa mustat nauhat. Lenkkeilijöitä. Vaaleanpunaisiin crocseihin ja yöpukuihin sonnustautunut pikkutyttöpari, kyykyssä pensasaidan takana hihittämässä vitsille, joka jäi kuulematta minulta. Kaksi vanhempaa naista, toinen rollaattori apunaan, tulossa pururadalta päin. Ja kauhistus kaksi teinityttöä juomassa makeaa siideriä ja tekemässä voikukkaseppeleitä sangen lähellä mopopoikien kokontumisajoa. Ei uskoisi, että kauhuostarille on niin lyhyt matka.

Siitä asti kun muutimme tähän olen ajoittain ihmetellyt miten näin mukavien seutujen keskelle on saatu sijoitettua niin ankea ostari. Vaatinee lahjoja, ja 70-lukulaista ankeaa kaupunkisuunnittelua parhaimmillaan.

Päällimmäisenä selityksenä tulee mieleen, että tähän tulokseen päästään, kun asuinalueita pyritään poliittisin päätöksin jaottelemaan hyviin ja huonoihin. Ongelmalähiö syntyy, kun yhteiskunnan kannalta ongelmatapauksia asutetaan riittävän suuri määrä yhteen läjään, pois paremmin toimeentulevien silmistä, mielellään jotenkin muutenkin eristyksiin. Kaupungin jakaminen slummeihin ja perheparatiiseihin ei loppujen lopuksi kenenkään etu.

Niin että vaikka ostariamme inhoankin, olen oikeastaan iloinen, että asun kahden maailman rajalla. Katselen kyllä paljon mieluummin jalkapalloa pelaavia pikkutyttöjä kuin sekakäyttäjiä, mutta on varmaan terveellistä, etten pääse ihan kokonaan sulkemaan silmiäni jälkimmäisiltäkään.

Mainokset
h1

links for 2009-05-30

Touko 30, 2009
  • Aina oppii uutta: en esimerkiksi tiennyt, että Antarktiksellakin ilmestyy oma lehti.
  • Ei liene yllätys, että verkkolehden väistyvä päätoimittaja uskoo siihen, että maksuton sisältö lopulta alkaa tuottaa verkossa. Eikä liene yllätys, että siihen uskon minäkin. Mutta siitä emme ole samaa mieltä, että pelkästään nokkela kävijäohjaus riittäisi. Ehkä laatuakin tarvittaisiin, ja osaavia tekijöitä takaamaan sitä? Hieman kylmää tämä kohta kolumnissa: "Viime vuonna se teki kolmen miljoonan liikevaihdon 28 työntekijällä, loppuvuoden myynnin romahduksesta huolimatta.
    Se tarkoittaa yli sadantuhannen euron liikevaihtoa työntekijää kohden.
    Tällä viikolla Taloussanomissa saatiin päätökseen yt-neuvottelut, jolla väki yhä vähenee, ja liikevaihto työntekijää kohden paranee. "

    (Via Haakana, taas)

h1

Toistaitoinen äiti kiittää osaavaa isää

Touko 29, 2009

Tänään kiitämme: puolisoa. Moitimme: Yhteiskuntaa noin yleensä.

Poikamme on nyt kolmiviikkoinen, ja sen vanhemmat edelleen aloittelijoita. Tai äiti ainakin. Isälle isänä oleminen näyttää olevan luontevaa, helppoakin. Osansa on silläkin, että imettämättömällä osapuolella on etuja puolellaan, niin kuin nyt se, että pääsee yksin ulos asunnosta ja välillä töihin lepäämään, ehjemmistä yöunista puhumattakaan. Silti, olen todella tyytyväinen siihen, että asun toisen aikuisen ihmisen kanssa, jolla on sekä sydän että aivot kohdallaan. Kun yritin sitä kiitellä, se sanoi, että tämähän on ihan normaalia. Niin pitäisikin toki olla.

Tätä taustaa vasten tuntuu koko ajan merkillisemmältä se, miten ympäröivä maailma suhtautuu isyyteen. Sitä ei nähdä melkein ollenkaan. Read the rest of this entry ?

h1

links for 2009-05-23

Touko 23, 2009
  • Lupaavat kehittää verkkopalvelun 24 tunnissa maanantaina. Paitsi että, eikö esmes se, että palvelulla on etukäteen nimi ja puffaussaitti ja markkinointihypetys verkossa asiasta on jo käynnissä vähän niin kuin riko tuota ideaa vastaan – eikö kaiken tällaisenkin pitäisi tapahtua vasta ma? En sit tiiä, mut pitää maanantaina muistaa vilkaista häntä.
h1

links for 2009-05-22

Touko 22, 2009
h1

Pitää olla lupa erehtyä

Touko 18, 2009

Muutama vuosi sitten mietin, että olisinpa teini-ikäisenä kuunnellut, kun aikuiset selittivät työelämän lainalaisuuksia. Siis uskonut tämäntapaisia selvityksiä, joissa kerrotaan mitkä alat tulevaisuudessa työllistävät. Tulokset ovat aika tuttua lajia. Muutaman vuoden päästä rakennuksilla ja hoitoalalla on töitä. Teknologia lyö paremmin leiville kuin talous. Humanistihörhöksi ei kannata hankkiutua. Read the rest of this entry ?

h1

links for 2009-05-17

Touko 17, 2009