Riittävän normaali hoidettavaksi?
25 helmikuun, 2009Olemme tehneet niin kuin lukuisat muutkin tulevat vanhemmat; ottaneet tulokkaalle jo ennen syntymää terveydenhoitovakuutuksen. Vakuutusyhtiöstä ei vielä ole kuulunut kelpuutetaanko meidät.
Tämä asia kiusaa minua hieman kävi miten kävi.
Keskustelimme asiasta pitkään. Päätimme, että kyllä se on sekä lapsen että meidän mielenrauhamme kannalta parasta, että vakuutus on olemassa kaiken varalta. Oikein vakavien sairauksien sijasta ajattelen oikeastaan tässä korvatulehduskierteen tasoisia juttuja. Ei tunnu hyvältä pistää kipeää pientä jonottamaan julkisen puolen terveydenhuoltoon vaikka viikonloppuiltana.
Silti arveluttaa.
Tavallaan me toimimalla näin rapistutamme hyvinvointivaltiota vielä vähän lisää. Mitä enemmän keskiluokkaiset tai oikeasti rikkaat siirtyvät yksityisen terveydenhuollon puolelle, sitä vähemmän julkiseen terveydenhuoltoon täytyy panostaa. Hyvinvoivan porvarin on sitten helppo vähät välittää siitä, kuinka pitkiksi ne jonot kasvavat tai mitä laadulle tapahtuu. Julkisen terveydenhuollon varaan jäävät vain ne joiden on pakko jäädä. Ja heillä ei usein enää ole voimia pitää puoliaan.
Tuen näin myös järjestelmää, joka siirtää ihan liikaa valtaa vakuutusyhtiöille.
Minua kiusaa jo se, kuinka paljon tietoa niille on pakko antaa omasta terveydentilasta. Aika merkillistä, sitä varten pitää erikseen allekirjoittaa papereita, että synnytyssairaalani saa hakea neuvolasta tai aiemmista hoitopaikoistani tietoa – saadakseni vakuutuksen lapselleni minun pitää kuitenkin suostua siihen, että vakuutusyhtiöllä on oikeus tonkia sairaushistoriaani niin kuin tykkää. Lapsen isästä ne eivät tosin onneksi ole kiinnostuneita ollenkaan. Ilmeisesti sairaudet eivät sitten vakuutusyhtiön logiikan mukaan periydy kuin äidin suvusta.
Uutisissa on viime päivinä kohistu siitä, miten Downin syndrooma tai muu vakava vamma estää terveysvakuutuksen saannin. Blogeissa esimerkiksi Turisti ja Outi ovat kertoneet, miten äidin joskus paljon aiemmin sairastava masennus on ollut lapsen vakuutusta hakiessa ongelma. Vakuutusyhtiö pyrkii tietenkin tekemään kannattavaa liiketoimintaa, mutta ei sille saisi antaa liikaa tilaa määritellä kuka on yhteiskunnassa riittävän normaali saadakseen laadukasta hoitoa. Liian pitkälle vietynä tällä voi olla vakavia seurauksia.
Otetaan nyt vaikka tuo masennus; äidin vuosia sitten syömä masennuslääkekuuri ei todennäköisesti vaikuta sikiön tai lapsenkaan terveyteen yhtään mitenkään. Sen tämänkaltainen politiikka kuitenkin voi tehdä, että esimerkiksi masennus on entistä selvemmin yksilölle salailtava ja häpeällinen asia – eikä erittäin yleinen kansantauti, johon pitäisi olla mahdollisimman matala kynnys hakea apua. Tällaiset ihmisarvoon vaikuttavat määrittelyt eivät saisi olla kaupallisen toimijan mielivallan varassa liikaa.
Tosiaan, tästä kaikesta pähkäilystäni huolimatta haimme sitä vakuutusta. Omaa lastaan haluaa suojella turhalta kärsimykseltä. Onkohan tämä nyt sitten yleinenkin seuraus vanhemmuudesta; jälkikasvun hyvinvoinnin turvaamiseksi tekee helposti asioita, jotka kokee moraalisesti epäilyttäviksi?
Valpurin vinttikamari 
Hei. Taidetaan kirjoittaa tänään hieman samasta aiheesta, paitsi että sinun juttusi on mietiskelevä ja monipuolinen, minun lähinnä negatiivinen reagointi valitsemaani päivän uutiseen. Jotenkin sitä vaan terkkarin asiakkaaksi pakotettuna aina ärähtää, kun jotakin murtuu – tai jonkin olettaa murtuvan? Yksityisten sairasvakuutusten saanti näyttäisi olevan Suomessa samansuuntaista kuin Valloissa… Ylipäätäänkin sairastuneeseen ihmiseen ei haluta koskea tikullakaan by vakuutusyhtiöt… eli ei anneta vakuutusta tai sitten hinta on mojova. Tällainen käsitys on… voi olla vääräkin.
Juu, samaa asiaa mietiskellään vähän eri kantilta. Vaikken nyt ihan niin monipuoliseksi ilkeäisi omaa lähestymistapaani kehua, tämä kun on juuri nyt aika kirjaimellisesti omaa napaa lähellä tämä aihe juuri nyt. Tämän viikon alussa tuli tosin vakuutusyhtiöltä postia, että meidän lapsemme kelpaa niiden kriteerien mukaan vakuutettavaksi. Moraalista ongelmaahan tämä ei tietysti muuta mitenkään.
On hyvä jos ärähdämme, on hyvä jos monet ärähtävät. Yhdysvaltojen mallihan tästä nykykehityksestä nimenomaan tulee mieleen – tai siis omat mielikuvat siitä, eihän minulla ole kokemusta siellä asumisesta niin kuin sinulla. Kun kyseessä on asia jossa muutokset pahempaan tapahtuvat vähitellen, on hyvä jaksaa äristä.