h1

Aina liian vanha, aina liian nuori

tammikuu 20, 2009

Minkä ikäinen työntekijä on työnantajan mielestä sopivan ikäinen? Onko minkään ikäinen?

Kun talous syöksyy, heikoimmilla ovat yleensä kaikkein nuorimmat ja kaikkein vanhimmat työntekijät.

Vanhimmat siksi, että ihmisten työntäminen eläkeputkeen enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti tuntuu inhimillisemmältä ratkaisulta kuin potkut jollekin keski-ikäiselle. Nuoremmat siksi, että määräaikaisen työsopimusten päättäminen ei mukamas ole potkujen antamista ollenkaan – ja ”nuoruus” jatkuu ainakin omalla alallani monen kohdalla lähemmäs neljääkymmentä.

Siihen miten nainen on pelkkä kohtu ja siksi koko ikänsä epäilyttävän ikäinen, en viitsi tällä kertaa edes mennä. Enkä nyt oikeastaan siihenkään, miten nuorempien työntekijöiden kohteleminen kertakäyttöhyödykkeinä johtaa pitkän päälle katastrofiin.

Tänään harmittelen sen sijaan sitä, miten äkkipäätöksillä päästään tilanteeseen, jossa työpaikan ikärakenteesta tulee aivan vino. Minä nimittäin uskon, että melkein alalla kuin alalla eri ikäisillä ihmisillä on jotain annettavaa toisilleen.

Olen tehnyt aika suuren osan työurastani töitä pääasiassa samanikäisten kakaroiden kanssa kuin itsekin olen. Ja vaikka tämä johtuukin pääasiassa omista valinnoista, kuvittelen kuitenkin jääneeni näin vaille suurta määrää hiljaista tietoa. Mitä reippaammin työnantajat hankkiutuvat eroon iäkkäimmistä työntekijöistään, sitä helpommin jotain katoaa kokonaan.

Juu, olen tavannut työelämässä tähän mennessä jo aika monta liki eläkeikäistä, jotka ovat työhönsä lopen kyllästyneitä, laiskoja, äkäpäisiä, kaavoihinsa kangistuneita tai täysin alkoholisoituneita. Suojatyöpaikkaan jämähtäneitä ei tule myöhemmin ikävä.

Mutta sitten, olen ilokseni tavannut myös aidosti viisaita vanhempia kollegoita, joiden kokemuksesta on ollut kunnia ottaa opikseen. Siis sellaisia ihmisiä, joiden ammattitaitoa ei ole voinut kuin ihailla.  Jotenkin säälittää, jos heitä häviää ympäriltä liian varhain, ennen kuin työkyky tai motivaatio ovat hävinneet mihinkään.

Pidän itseäni aika kovana ammattilaisena, mutta opittavaa on aina.

Oikeastaan kaipaisin edelleen itselleni jonkinlaista mentoria. Mikä on ehkä hiukan outoa, kun olen kuitenkin toiminut sellaisena itse. Oli kyllä 29-vuotiaana ihan lystikästä kuunnella mentor-koulutuksessa, että termin pitäisi yleensä tarkoittaa ”ikääntynyttä kollegaa, joka siirtää elämänviisauttaan eteenpäin”.

Advertisements

4 kommenttia

  1. Unohdit yhden tärkeän seikan. Vanhoille työntekijöille maksetaan usein ruhtinaallista palkkaa. Jotkut heistä sen vilpittömästi ansaitsevatkin, mutta tuskin kaikki. Kun työnantaja sitten putsaa muutaman lähelle eläkeikää ehtineen seniorin yt-neuvotteluiden kautta kilometritehtaalle, säästää yhtiö ison rahasumman, johon ei päästäisi potkimalla yhtä monta nuorta pois.


  2. Tämä on aivan totta – jos asioita ajatellaan vain lyhyellä tähtäimellä, niin kuin etenkin yt-tilanteessa usein ajatellaankin. Eri asia sitten on, että pitäisikö viisaan työnantajan kyetä miettimään asioita ja rakentamaan henkilöstöpoliittista strategiaa seuraavaa kvartaalia pidemmälle ajalle, mutta täm on tietysti utopiaa tällainne.


  3. 40-vuotiashan on jo vanha ihminen, ikäloppu.
    Ymmärrykseni mukaan 40 ja siitä yli olevia ihmisiä
    syrjitään työmarkkinoilla.

    Pitää olla nuori ja hyvnännköinen.
    Silloin ihmisestä ajatellaan, että on tosi pätevä,
    vaikka tiedosta ja taidosta ei olisikaan niin väliä.

    Niin se on tämä maailman meno, minkäpä sille mahtaa.


  4. ÖÖÖ? Miksei kukaan vastaa täh??



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: