h1

Ja minähän kailotan, jos huvittaa

tammikuu 7, 2009

On taas se aika vuodesta, kun liikenne- ja kännykkäyhtiöt kampanjoivat ehkäistäkseen erittäin epäilyttävää käytöstä. Suomalaiset, hyvänen aika, puhuvat ihan liikaa toisilleen.  Varsinkin metroissa, busseissa ja junissa. Senhän voi huomata ruuhka-aikaan missä tahansa näistä välineistä: mikä hirvittävä puheenpulputus jo ovelta kuuluukaan.  Suomalaiset, sietämättömän sosiaalinen kansa.

Minusta kännykkään kovaäänisesti julkisissa liikennevälineissä kailottavat ihmiset ovat useimmiten lähinnä hyvää viihdettä. Monet tosiaan unohtavat, että tuntemattomalle yleisölle ei kannattaisi ehkä täysillä huutaa kaikkia yksityiskohtia viime viikonlopun seikkailuista, siitä miten pomo on ihan paska tai siitä miten naapurin Salla-Juhanilla on hyppykuppa. Mitä typerämmät jutut, sitä enemmän niistä yleensä saa sivullinen hupia irti.

Tietyssä mielentilassa esimerkiksi toisten ihmisten aggressiiviset kännipuhelut kyllä alkavat ärsyttää. Mutta niidenkin kohdalla olen yleensä lähinnä kiitollinen siitä, että ko. känninen tilittää asioista puhelimeen eikä minulle. Suojaudun iPodilla tai kirjalla, kun haluan olla rauhassa.

Jos olen itse puhumassa pitkää juoruilupuhelua veljen tai ystävän kanssa, menen usein lähijunassa eteiseen höpöttämään rauhassa. Lyhyemmät ja asiallisemmat jutut hoidan kyllä ihan siinä missä istun, vaikka koetankin muistaa olla kailottamatta tarpeettoman kovaa. Ei sen nyt luulisi kenenkään päivää kokonaan pilaavan, että joutuu vierestä kuuntelemaan kun kyselen puolisolta, että pitäisikö kaupasta tuoda maitoa ja kissanruokaa tänään vai ei.

Itse perusongelmaa minä en nimittäin ymmärrä. Mikä siinä kännykkään puhumisessa on se suuri kauhistus, jonka vuoksi sitä pitää kampanjoimalla torjua? Miksi vieressä istuvalle ystävälle puhuminen metrossa tai junassa on normaalia, mutta kauempana olevalle ystävälle soittaminen muka kanssamatkustajia häiritsevää toimintaa?

Advertisements

One comment

  1. ”Mikä siinä kännykkään puhumisessa on se suuri kauhistus, jonka vuoksi sitä pitää kampanjoimalla torjua?”

    Erona on se, että kännykkään puhuva ikään kuin tekee yhteisestä tilasta yksityistä, ottaa tilan ihan toisella tavalla haltuun. Jos taas molemmat keskustelijat ovat läsnä tai kaikkien kuulijoiden kuultavissa, kuulijat – jotka eivät kuitenkaan voi sulkea keskustelulta korviaan – ovat ikään kuin osallisia.

    En osaa selittää tätä juuri tarkemmin, mutta tällaiseen sosiaalisen tilanteen tulkintaan liittyvä epämukavuus nähdäkseni tekee toisen kännykkäpuhelun kuuntelusta vastenmielistä ja siten kännykkäkailotuksesta epäkohteliasta.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: