h1

Kauhukakaroillakin on oikeus olla olemassa

4 marraskuun, 2011

Iltapäivälehdissä rakennetaan taas keinotekoista kohua. Siis voi kauheeta, sitä on ihan pelkästään aikuisille tarkoitettuja ravintoloita! Ja hotellejakin, ja lentoyhtiöiden ykkösluokkia.

Onko joku oikeasti tuohtunut?

Ah, olisi se ihanaa olla kahdestaan sellaisessa lapsettomassa hotellissa. Jos matkustaisin koko sirkusseurueemme kanssa, osaisin kyllä varata huoneen perheellemme jostain ihan muualta, lapsiperheille erityisesti räätälöityjä ratkaisuja kun on niitäkin.

Toinen kestoaihe: Miksi siitä pitäisi loukkaantua, että joku haluaa pitää häänsä pelkästään aikuisten kesken?

Siinä ei ole mitään uutta, että maailma on täynnä pelkästään aikuisille tarkoitettuja asioita, eikä niissä kaikissa edes tarjota alkoholia. Erikseen lapsille tarkoitetuissakin tilaisuuksissa – siis vaikka lastenteatterissa – vanhempien soisi uskovan ikäsuosituksia.

En siis usko, että lasten tulisi päästä kaikkialle. Sen sijaan suutun nykyisin ihmisille, joiden mielestä lasten ei tulisi päästä mihinkään.

Tällaisten typerien mukakohujen perässä nimittäin niitäkin mielipiteitä aina lipuu esiin. Lapset metelöivät, sotkevat, vievät tilaa, se on väärin se! Vanhempien pitäisi ymmärtää pitää pilttinsä poissa esimerkiksi päivittäistavarakaupoista ja busseista, koska lapset ovat niin ärsyttäviä. Ainakaan ryhmissä lapset eivät saisi liikkua.

Vähät purnauksesta verkossa ja keskustelupalstoilla, mutta välillä sitä kohtaa törkeää tai suorastaan uhkaavaa käytöstä. Lue lisää…

Advertisement
h1

Lapsiperhe harkitsee lemmikkilehmästä luopumista

16 lokakuun, 2011

Tälle viikonlopulle oli mukavia suunnitelmia, kunnes käänsin avainta virtalukossa. Konepellin alta kuului vain rohinaa ja naputusta.

Se niistä suunnitelmista sitten. Siteeraan kaksivuotiasta: haamittaa.

Kiroiltuani aloin kuitenkin miettiä, että on tämä oikeastaan aika merkillistä. Jos peltilehmä onkin pahemmin rikki, edessä ei ole suurkatastrofia, haamitusta kyllä. Mutta olemme tilanteessa, jossa auto ei yllättäen olisikaan ihan välttämättömyys.

Outoa. Olen nimittäin jotenkin oppinut ajattelemaan, että auto olisi nimenomaan pikkulapsiperheessä pakollinen.

Lue lisää…

h1

Pullolapsi saa ruokansa sylissä

13 lokakuun, 2011

”Ajattelin jopa, että lapsi alkaa vihata minua, kun ei saa minun tuottamaani maitoa”, toteaa tämän aamun Hesarissa pienen vauvan äiti.

Kiitämme kanssasisaria. Hyvin olemme taas onnistuneet syyllistämään ja satuttamaan, ja ihan turhaan. Lue lisää…

h1

Voiko äitiyteen hukkua? Näköjään taas pitäisi

16 syyskuun, 2011

Yhdessä kiiltäväkantisista mammalehdistäni kerrottiin, miten suurperheen Äiti ottaa omaa aikaa. Hän täyttää lasten mentyä nukkumaan vauvakirjoja ja järjestelee lasten valokuvia. Oi, mitä vastapainoa lapsiarjelle!

Muuten suht nokkelassa mammablogissa sadateltiin sitä, miten neuvolassa komennetaan huolehtimaan myös itsestä ja parisuhteesta. Ettäs kehtaavat! Kun eihän sitä Äiti sellaista ehdi, parasta luovuttaa ja keskittyä siihen ainoaan oikeaan asiaan: Äitiyteen.

Verkossa mammapalstoilla neuvotaan, kuinka hyvä Äiti ei ole erossa lapsestaan ensimmäisen vuoden aikana minuuttiakaan. Tai vielä mieluummin koskaan.

Minusta tällainen retoriikka ja toisten tuoreiden vanhempien syyllistäminen ovat jotenkin entisestään koventuneet verrattuna parin vuoden takaiseen, tässä silloisia mietteitäni. Ilmiölle on ihan oma sanakin jo; kantoliinamutsi. Lue lisää…

h1

Säikytä naapurisi; sano päivää

12 elokuun, 2011

Äitiyslomalla jopa kaltaiseni sosiaalinen eläin elää jossain määrin eristyksissä omassa kuplassaan. Minulla on ystäviä, sukua, jokunen samassa elämäntilanteessa oleva kaverikin. Asun Helsingissä, joka tarjoaa  paljon tekemistä ja tiloja lapsiperheille. Olen tyyppiä, joka juttelee tuntemattomille hiekkalaatikon reunalla. Roikun verkossa juoruamassa.

Silti menee päiviä, jolloin ei puhu kenenkään muun yli k0lmivuotiaan kuin kaupan kassan ja puolison kanssa. Lue lisää…

h1

Tervehdys, kolme lukijaani

9 elokuun, 2011

Valpuri on palannut, vaikka vielä täällä ei olekaan mitään nähtävää.

Tällä hetkellä elämässäni ei ole yhtään liikaa vapaa-aikaa. Palasin äitiyslomalta töihin ja töistä äitiyslomalle. Nyt poikasia on siis kaksi, toinen uhmaikäinen melskareino ja toinen vauva. Äiti on välillä vähän väsynyt.

Viihdyn lasteni kanssa, poikaset kun ovat maailman mahtavimpia tyyppejä ja leikin niiden kanssa ihan mielelläni päivät pitkät. En kuitenkaan viihdy erityisen hyvin kotona muuten ja kuvittelisin tässä olevan kyse jostain ihan muusta kuin vanhemmuudesta. Olen ollut huomaavinani, että pitkään kotona viihtyvillä on yleensä jokin kotiin liittyvä intohimo, siis harrastuksena esimerkiksi sisustaminen tai käsityöt tai ruuanlaitto. Tai sitten kyseessä on ihminen, joka ihan oikeasti saa tyydytystä kotitöistä jollain tasolla. En siis tarkoita, että kukaan tervepäinen erityisemmin vaikka vessanpesusta nauttisi, mutta ehkä joku saa jonkinlaista sisältöä elämäänsä ihan siitä, että on niin hyvä arjen organisaattori ja pystyy  pitämään oman pienen maailmansa kotona hienosti hallinnassaan. Minulta kotihengettären geenit puuttuvat kokonaan, olen toivoton sählä ja homssantuu. Sitä jotain omaa sisältöä elämään lastenhoidon rinnalle pitää siis etsiä jostain ihan muualta.

Vaikka kädet ja vuorokauden tunnit ovat koko ajan täynnä, kaipaan ajateltavaa. Minun tapani ajatella on kirjoittaa, ja mieluiten jollekulle muulle kuin itselleni. Olen narsistinen tyyppi, en jaksa huutaa tyhjyyteen. Niin että Valpurin höpöttämö on täten avattu uudelleen. Jos oikein kunnianhimoiseksi äidyn, yritän ehkä kirjoittaa jotain kaunokirjallistakin taas, tänne.

Olen varmasti ruosteessa, ajatus kulkee hitaasti eivätkä sormet kiidä näppäimistöllä normaalia nopeuttaan. Mutta ehkä tämä tästä vielä vähitellen, kymmenen minuuttia kerrallaan, siihen asti, kunnes pinnasängystä kuuluu taas karjuntaa.

h1

links for 2010-12-21

21 joulukuun, 2010
h1

links for 2010-11-24

24 marraskuun, 2010
h1

links for 2010-10-07

7 lokakuun, 2010
h1

links for 2010-10-04

4 lokakuun, 2010