Onpa mukavaa, että on kaksi tervettä jalkaa.

Viime viikkoina ulkona liikkuessani olen nimittäin havainnut, että kaupunki on tyly paikka heille, joilla ei ole. Lastenvaunujen kanssa kulkiessa sitä on yhtäkkiä alkanut huomata kuinka paljon turhia rappusia, kynnyksiä, kapeita käytäviä, hankalasti aukeavia ja epämääräisiä kiertoteitä maailmassa on.

Normilastenvaunujen kanssa liikkuminen sentään onnistuu, kun itse on hyvässä kunnossa. Apua yleensä saa, aika usein erikseen pyytämättäkin, kun pitää esimerkiksi päästä vanhanmalliseen korkeaan junavaunuun.

Jotenkin sitä on kuitenkin alkanut paremmin hahmottaa, että esimerkiksi rollaattorilla liikkuvan vanhuksen, pyörätuolia tarvitsevan tai kaksosrattaiden työntäjän kulkeminen julkisiin rakennuksiin ja niistä pois on ihan liian usein mahdotonta.

On paikkoja, joissa ymmärrän jotenkin hankaluuden. Ei ehkä voi olettaakaan, että vanhassa talossa sijaitsevaan pikkukauppaan olisi rakennettu toimivaa ramppia. Mutta turhan usein huomaan, että ihan välttämättömätkin palvelut ovat mahdottomia saavuttaa, ja syynä on välinpitämättömyys tai silkka typeryys. Uusissakaan rakennuksissa ei oteta huomioon erilaisia kulkijoita. Tehdään kikkailevaa arkkitehtuuria, joka ei oikein toimi, vaikka näyttäisi miten kivalta.

Jos rakenteisiin ei kerta kaikkiaan voi vaikuttaa, saisi edes laatia kunnollisia ohjeita. Ihmettelin tässä päivänä muutamana esimerkiksi miten Helsingin pääpostitalon kirjastoon pääsee. Pääovella on portaat, ja kyltti, jossa neuvotaan kulkemaan B-rappuun tai G-rappuun. B-rapussa on kyllä ramppi, mutta myös lappunen, joka kieltää läpikulun postin ja kirjaston puolelle. En sitten lähtenyt G-rappua enää etsimään. Tai toinen esimerkki: VR kertaa matalalattiaiset junat vain PDF-aikataulussaan, matkahausta tai asemilta tätä tietoa ei löydä.

• Lopetetaan jo se uutisteatteri | YLE Blogit | yle.fi
  "Entä jos uutisten merkitys kansakuntaa sitovana tarinapakettina jäsennettäisikin uudelleen niin, että journalistit kävisivätkin yleisöjen kanssa tiivistä keskustelua verkossa päivän uutisagendasta – ja yhteisen prosessin tulokset esitettäisi ruudussa päivän pääuutispaikalla?"
  (tags: journalismi uutiset media)

Katselin vierestä, kun uhmaikäinen neiti otti kohtausta keskellä markkinahumua.

“No niin, nämä kaikki ihmiset täällä katsovat sinua nyt. Kaikki nauravat sinulle, kun sinä olet niin tyhmä”, sanoi äiti.

Niin että kirjataan tänne nyt odottamaan yksi tuleva kasvatusperiaate. Tajuan kyllä, että useimmat sellaiset lakkaavat olemasta joutuessaan tekemisiin käytännön kanssa, enkä usko oman pinnani muutenkaan olevan kovin pitkä omapäisen kaksivuotiaan kanssa.

Silti. Toivon kovasti, ettei minusta koskaan tule sellaista äitiä, jonka mielestä lapsen rankaiseminen nöyryyttämällä on ok.

Toisinaan näkee mainoskampanjoita, jotka tuntuvat heti alkuun kääntyvän itseään vastaan.

Mitä teille nimittäin tulee mieleen tästä Turkistuottajien uutisissakin paljon esillä olleesta mainoksesta (pdf), jossa kerrotaan pahojen eläinaktivistien haluavan turkisten lisäksi viedä villavaatteesi, hampurilaisesi ja maitosi? Minusta pöhinä on tässä tapauksessa oiva keino liittää turkiksiin liittyvät mielikuvat entistä vahvemmin eläinrääkkäykseen liittyviin mielikuviin.

Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, miksi turkistuottajat katsovat tarpeelliseksi puolustautua, ja miksi juuri nyt. Olettaisin, että omalle sukupolvelleni turkikset ovat joka tapauksessa vähän epäilyttävä ja junttimainen valinta, vaikkei eläinsuojelusta olisikaan kiinnostunut.

Aihepiiri ei kuitenkaan enää ole kovin usein kovin isosti esillä missään. Enkä usko, että eläinaktivistien toiminta loppujen lopuksi missään vaiheessa on vaikuttanut kovin laajasti myyntiin, vaikka tarhaiskuilla on varmasti tehty tuhoa yksittäisillä tiloilla. Ensiksikin turkisala elää viennistä, eikä kuluttajan toiminta Suomessa siksi vielä hirveän paljoa vaikuta. Ja toisekseen, aktivistit tuhosivat ihan omatoimisesti aikoinaan mahdollisuuden mihinkään järkevään keskusteluun. Vaikkapa minkkien päästäminen Suomen luontoon kun on sen verran typerää toimintaa, että harva enää viitsii sitä taivasteltuaan miettiä itse pääasiaa eli turkistuotannon etiikkaa. Alkuperäisten kettutyttöjen jälkeen sillä ei enää saavuteta edes kovin suurta julkisuutta, eikä tarkoitus muutenkaan keskivertokuluttajan kannalta oikeuta mitä tahansa keinoja.

Silti, jos olisin turkistuottaja, tekisin kaikkeni, että tuotteeni ostaja ei ajattelisi ostavansa kuollutta eläintä. Pistäisin ennemmin rahani vaikka sellaiseen mainontaan, jossa leikiteltäisiin ylellisyydellä. Koettaisin vaieta kuoliaaksi sen ihmisten päässä asuvan kärsivän ketun, viitaisin mieluummin rikkauteen ja huolettomuuteen ja vanhaan Hollywoodiin. Tällä kampanjaa katsoessa tulee väistämättä mieleen, että miksi niiden pitää puolustautua – mitä salattavaa niillä oikein on? Kuten Talouselämä kirjoittaa, kyseessä on saarna jo uskossa oleville. Tapauskova enemmistö sen sijaan toimii, kuten jutussa esiin nostetussa klassisessa tutkimusasemassa. Kun riittävän monta kertaa toistetaan, että Jaakko ei hakkaa vaimoaan, mieliin jää vain, että Jaakko ja vaimon hakkaaminen liittyivät jotenkin yhteen.

• Qaiku | Annan juristi lähestyi bloggaria
  Porinaa aiheesta Qaikussa (via Mari Koo)
  (tags: media talous sosiaalisuus internet)
• alfa_london: Anna Audin asialla…
  Annan päätoimittajan ja bloggarin sähköpostit, joita nyt juristin avulla vaaditaan poistamaan.
  (tags: media talous sosiaalisuus internet)
• Taas kehnoa negatiivisen julkisuuden hallintaa
  Anna vaatii juristin avulla bloggaria poistamaan päätoimittajan kanssa käydyn sähköpostikirjeenvaihdon Audi-miehestä. Tollot. Juuri näin saadaan aikaan paljon porinaa.
  (tags: media sosiaalisuus internet markkinointi)
• Big Brotherin tuotantoyhtiö antoi potkut pornonlevittäjälle – HS.fi – Viihde
  Hmm, tämähän ei tietenkään ole mikään tahallinen lipsahdus, tarkoituksena markkinoida ko. kanavaa? Ei kai, olen vain ikävä ja kyyninen ihminen, kun näin mietin.
  (tags: hupi uutiset markkinointi media)

Luin tänään pinon naistenlehtiä. Oli pieni pakko; sain lahjaksi intialaisen päähieronnan ja ostin itselleni samalla jalkahoidon. Ja hömppähemmotteluhoidoissa kuuluu lukea just näitä. Hoidot rentouttivat, mutta lukemisensa olisi voinut valita vähän huolellisemmin.

Tiedättekös nimittäin mikä on tärkein kysymys, mikä pitää esittää kolmekymppiselle naisrokkarille? No tietysti se, että mitenkä sinä oikein pystyt käymään keikoilla, nyt kun olet äiti. Et kai sentään juo takahuoneessa alkomaholia enää? Vastaavasti näyttelijänaiselta pitää kysyä ,että miten tuo työn ja perheen yhteensovittaminen on onnistunut. Ja naisurheilijan kohdalla pitää tietysti kertoa kuinka se on nyt ymmärtänyt elämän tarkoituksen, kun se on muuttunut vanhemmaksi.

Juttutyyppi on tietysti naistenlehtien perinteisimpiä. Ja jostain syystä vanhemmuuden ilmeisesti kuvitellaan olevan tavallista erikoisempaa, kun ammatti on jotenkin luova. En tajua täysin miksi. Kai esimerkiksi muusikolla tosiaan on aika epätyypilliset työajat, mutta muuten en oleta perheellistymisen hirveästi eroavan tavan ihmisten toiminnasta.

Olen jotenkin viallinen nainen. Kun vaikka olen itse tullut vasta ihan hiljan äidiksi, haluaisin esimerkiksi, ettei joka ikistä PMMP:tä käsittelevää juttua tarvitsisi varustaa maininnalla siitä, että sekä Paula että Mira ovat pienten lasten äitejä.Voisiko pysyä asiassa, eli siinä musiikissa? Miesmuusikoilla on haastatteluissa äärimmäisen harvoin lapsia, vaikka oikeassa elämässä olisikin. Äkkiseltään mieleeni tulee itse asiassa vain yksi melko yllättävä esimerkki, jonka muistan puhuneen mediassa isyydestään, nimittäin Jouni Hynynen. Täytyy rock-isiä joku muukin olla, mutta yleensä miespuoliset esiintyvät taiteilijat saavat olla rauhassa perheuteluilta.

Urheilijoiden kohdalla miehen perhe mainitaan jossain sivulauseessa, jos mainitaan, paitsi jos perheessä on samaa lajia harjoitteleva pikkupoika. Samaan aikaan toisaalla jostain Laura Österberg-Kalmarista tai Eva Wahlströmistä tehdään useamman aukean juttuja, joiden ainoa sisältö on lapsen saamisen vaikutus kisakuntoon.

Päätin jokunen vuosi sitten, että jos päädyn itse toimittajana tekemään merkkipäivähaastatteluja tai vastaavia miesjohtajista, yritän aina muistaa kysyä pari kysymystä perheestäkin. Ja että mietin vastaavassa tilanteessa naista haastatellessani, ovatko perhekysymykset oikeasti tarpeen.

Voi kun aikakauslehtipuolellakin joku kollega miettisi samaa.

• SusuPetal
  SusuPetal on lyhyen muodon mestari. Ja tämä talteen ihan vain muistutukseksi, että on tilanteita, joihin ei pidä päästää itseään ajautumaan.
  (tags: kirjallisuus proosa)

• Writers Write! Wannabe Writers Wanna Write! – Associated Content
  Just tätä tarvitsin. Muistutukseksi.
  (tags: kirjallisuus kirjoittaminen)

• Poynter Online – Everyday Ethics
  "Who knows how much bad information travel around the Internet on any given day. But when professional newsrooms become part of the problem, misinformation elevates from an annoyance to a danger to democracy."
  (tags: journalismi etiikka)

• Ilmaisen journalismin loppu? : ZS-Blogi
  "Mutta varokaa, netissä asuu vallankumous, joka on vasta hipaissut isoja mediataloja. "
  (tags: journalismi talous media)