-
“Ainahan se on mielessä – lama”. Vastamainoskisan voittaja sopii jotenkin liian hyvin tämänhetkiseen työmaatunnelmaan. Huomatkaa yksityiskohta palmussa.
Arkisto marraskuu, 2008
links for 2008-11-28
marraskuu 28, 2008
Missä kohtaa prosessia inhmillisyys häviää?
marraskuu 23, 2008Suututtaa lukea tällaisia uutisia; 63 vuotta naimissa ollut pariskunta on Helsingissä sijoitettu eri vanhainkoteihin kauas toisistaan. Liki 90-vuotiaat Otto ja Irja Jokilehto eivät enää huonokuntoisina pystyisi edes tapaamaan toisiaan, elleivät tyttäret kerran viikossa veisi äitiä ja isää samaan osoitteseen. Pariskunta haluaisi kyllä asua yhdessä kunnes kuolema erottaa ja ovat tyttärien avustuksella tätä pyytäneetkin moneen otteeseen aina siitä lähtien, kun vaimo kolme vuotta sitten joutui laitoshoitoon. Turhaan. Kun lehti kysyy viranomaisilta miksi, vastaukseksi tulee, että oho, ei näin olisi pitänyt tapahtua. Hupsista.
Tällainen jaksaa ihmetyttää joka kerta kun tämäntyyppisiin ilmiöihin törmään. Read the rest of this entry ?
Kehno eko-omatunto
marraskuu 16, 2008Tunnen itseni syntiseksi, koska eteisessämme seisoo yksinäinen suihkuseinä, matkalla kaatopaikalle.
Seinä on eteisessä, koska kylpyhuoneessamme on parhaillaan meneillään mullistus, käytännöllisyys-, turvallisuus-, pyykinpesu- ja rumuudentorjuntasyistä tehty miniremontti. Yksinäisellä seinällä ei ole käyttöä, koska mullistus vaatii kunnollisen suihkukaapin asentamista. Se odottaa jo paketissa pääsyään uudelle paikalle.
Silti tuntuu jotenkin pahalta heittää pois täysin ehjää tavaraa. Käytettyä suihkuseinää ei ainakaan minun tietääkseni voi mitenkään järkevästi kierrättää uudelle omistajalle, kuka nyt sellaista jonkun toisen jäljiltä huolisi. Tuskin sille mitään muuta paikkaa keksitään kuin puolison työpaikan eli rakennustyömaan roskalava.
On oikeastaan kummallista, että juuri suihkuseinä herättää syyllisyyden. Uusi kaappi on todella meille tarpeellinen ostos, moneen kertaan harkittu. Ja teen varmasti melkein päivittäin monia paljon tolkuttomampia ratkaisuja, ympäristön kannalta. Ehkä vika onkin siinä; seinä on esineenä niin suuri että sitä ei voi olla näkemättä joka kerta kun kävelee eteisen läpi. Ja jotenkin se muistuttaa siitä, että kaikki valintani eivät ole aina ihan fiksuja.
Minä olen nimittäin jo vuosia uskotellut itselleni, että olen ympäristöasioissa jotenkin fiksusti käyttäytyvä eläin. Tihrustan tuoteselosteita ja valmistajien nimiä ruokakaupassa, kierrätän kiltisti. Koetan ostaa mahdollisimman vähän turhia pakkauksia, vaikka unohdankin kankaisen kauppakassin kotiin ihan jatkuvasti. Autoilen harvoin, mutta lähinnä siksi että työmatkani ja useimmat kulkemiseni onnistuvat paljon helpommin julkisilla kulkuneuvoilla. Hyödynnän kiltisti uunin jälkilämmön, käytän hammasmukia.
Suihkuseinä jotenkin muistuttaa liikaa siitä, että kaikki tällainen on pohjimmiltaan melkoista näpertelyä. Tavallisena länsimaisena kuluttajana tuotan joka tapauksessa jatkuvasti tolkuttomia määriä jätettä ja päästöjä.
Suihkuseinä on luonnollisesti vain jäävuoren huippu. Vesirajan alapuolella kelluu paljon arkisempia ja turhempia ostopäätöksiä. Ei paljoa lämmitä jos ostaakin tottelevaisesti luomutomaatteja, kun ostaa niitä keskellä talvea ja unohtaa ne sitten jääkaapin perälle mätänemään rauhassa.
links for 2008-11-14
marraskuu 14, 2008-
The Yes Menin pilaversio New York Timesistä. Jakelivat myös Ny Timesin näköispainosta pitkin pitäjää, se julistaa Irakin sodan jo päättyneen.
-
check, check, check, check… uh oh, ilmeisesti vastaus on kyllä, jotain se elukka aikoo.
-
Marinadi ideoi Helvetin Martat -nimistä organisaatiota, joka jakaa neuvoja esimerkiksi tällaisiin taloudenpitotilanteisiin:
- pestyt pyykit jäävät koneeseen pariksi päiväksi ja ne on pestävä uudelleen
- vieraiden tullessa käytetään kynttilävalaistusta, jotta ei niin selvästi havaitse pölykerroksia
- tiskit lojuvat päivätolkulla ja pahimmillaan astiat homehtuvat
- kotitöitä voidaan aina siirtää eteenpäin vielä yhdellä päivällä, jos ei vaan huvitaViimeinkin yhdistys, johon tahtoisin liittyä
-
Ei tuo uutinen niinkään yllätä, mutta keskusteluketjusta olisi taas pitänyt älytä pysyä poissa. Ihan siksi, että alkaa todella hirvittää millaisten ihmisten keskellä sitä elää. Raiskaamaan yllyttäminen on katsokaas poliittista keskustelua. Joka muuta väittää, syyllistyy mustamaalaukseen.
Debet vitutus, mutta debet luovuus
marraskuu 13, 2008Miinusta tänään:Vitutus, joka ei ota laantuakseen. Teknologia, joka lakkaa toimimasta pahimmalla mahdollisella hetkellä. Lippupalvelu, joka on hävittänyt varaukseni kokonaan. Yhteiskunta noin yleensä. Pimeys. Sade. Univelka. Urpot ihmiset.
Plussaa tänään: Vertaistuki. Edellisen kohdan olotilaan ostettu kinuskileivos, joka odottaa syömistä läppärin vieressä. Kotimatkalla yhä äkäpäisenä keksitty puolikas ajatus, josta saattaisi kasvaa ihan kokonainen romaani, jos sen uskaltaisi kirjoittaa. Ehkä pitäisi yrittää uskaltaa.
Mainos ilman maksua
marraskuu 13, 2008Jos ette ole vielä mukana leikkimässä meidän uljaassa viikottaisessa valokuvahaasteessamme, osallistukaa nyt.
Idea on siis sama vanha kuin ennenkin. Valokuvatorstai antaa viikottain haasteen, sinä, minä, me lähdemme ulos ulkoiluttamaan kameroitamme ja koetamme löytää jotain haasteeseen sopivaa. Osallistua saa oli sitten ammattilainen, harrastaja tai täysi sohlo valokuvauksen suhteen niin kuin minä. Vanhoillakin kuvilla saa osallistua, vaikka siitä ei saakaan yhtä paljon hyvää karmaa.
Viikon haaste on tällä viikolla “tutkielma esineestä”, kivoja inspiksiä.
Jaa miksikö minä taas tätä mainostan? Siksi, että blogissa on tällä viikolla koekäytössä linkkausapuväline mister Linky. Virityksen pitäisi vähentää meidän moderaattorin pikku käpälien työtä. Toivomme siksi, että osallistujia on tällä viikolla paljon, ja saamme kuulla paljon kokemuksia kuvaajiltamme. Toimiiko tuo uusi lelumme, ja onko sitä riittävän helppo käyttää?
links for 2008-11-13
marraskuu 13, 2008-
Ruotsalaispiirtäjä Mattias Adolfsson näyttää miksi täällä Pohjolassa on oikeasti pimeää; no siksi tietysti, että tulipossut lentävät etelään. (Kähvelletty alunperin Kasa-blogista)
Salarakas asuu Espoossa
marraskuu 8, 2008Olen jossain välissä puolihuomaamattomasti päässyt tottumaan google-mainontaan – tai siis siihen, että monilla usein käyttämilläni verkkosivuilla esiintyy omituisin perustein personoitua mainontaa. Enää ei jaksa yleensä niin hirveästi huvittua siitä, että kun keskustelee ystävän kanssa sähköpostissa ilmastonmuutoksesta, saa sivupalkkiin ikään kuin palkinnoksi listan automainoksia. Tai siitä, että kun haukkuu blogissaan kaikki dieetit maanrakoon, sivulle ilmaantuu Painonvartijoiden mainoksia.
Tänään aloin kuitenkin uudelleen ihmetellä, kun tajusin naamakirjassa katselevani ainakin kymmenettä kömpelöä deittipalvelun mainosta tunnin sisään. Tuli nimittäin mieleen, että millähän logiikalla nuo tuonne juuri minun kiusakseni valikoituvat.
Jotain alueellista muotoilua ainakin näyttää mainoksissa olevan. Ne tyypit, jotka mainosten mukaan ovat salaa minuun rakastuneita tai haluaisivat kuvani nähtyään päästä ihokosketukseen, asuvat nimittäin jokainen Espoossa. Mainosohjelma siis ilmeisesti tajuaa facebook-tiedoistani sen verran, että se osaa sijoittaa minut kartalla oikeaan maahan ja melkein oikeaan kaupunkiinkin. Tai toinen vaihtoehto on, että Espoossa oikeasti asuu kummallista väkeä, jolle todella tulee facebook-kuvastani (tuo sama saparopää joka esiintyy myös blogini yläpalkissa) mieleen ensimmäisenä seksi.
Ihmettelen lähinnä sitä, että miten sijaintini näppärästi selvittävä mainosohjelma ei sitten samalla tavalla näytä osaavan käyttää hyväkseen muita profiilini tietoja. Siis esimerkiksi sitä, että siellä lukee naimisissa – tai että olen kiinnostunut pelkästään ystävyydestä.
Vai tekeekö jonkinlaisen salaovelan kaupallisen logiikan mukaan nimenomaan naimissa oleminen minusta jotenkin todennäköisemmän asiakkaan hämärälle deittipalvelulle?
links for 2008-11-07
marraskuu 7, 2008-
Talouselämä kirjoittaa miten menestyneet ovat menestyviä jopa potkujen jälkeen. Ei kun anteeksi, tietysti luovuudesta ja sisäisten voimavarojen löytymisestähän tässä on kyse.
links for 2008-11-06
marraskuu 6, 2008-
Demos Helsinki vetää suuria johtopäätöksiä Obaman voitosta ja Me-pystymme -politiikan aikakauden alusta. Minen kyllä jaksa olla ihan näin optimisti. Mutta pitää lukea tämä uudestaan, kun on seuraava usko-ihmiskuntaan-loppuu-just-nyt -päivä.
-
No mutkun mä halusin isona kuutioon juomaan kahvia ja leikkimään tietokoneella. Ei kun.
